Trasek ry:n kannanotto Ylen MOT-ohjelmaan 9.12.2019

Trasek ry pitää positiivisena asiana, että detransitioitumisesta sekä (trans)nuorten tarpeista syntyy yhä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Setan hallituksen puheenjohtaja Sakris Kupila totesi MOT:n dokumentissa osuvasti, että detranstioituminen on osa sukupuolen moninaisuutta ja siten siitä keskusteleminen on tärkeää. 

On tärkeää kiinnittää huomioita nuorten mielenterveysongelmiin ja kysyä, miten heitä voi parhaiten tukea. Samalla tavalla on olennaista kysyä, miten vanhempia tuetaan ja miten heille annetaan tutkimukseen perustuvaa tietoa niin lasten ja nuorten mielenterveysongelmista kuin myös sukupuolen moninaisuudesta. Läheisten aikuisten tuki on tärkeää kaikille nuorille. Transnuorille omaksi kokemassaan sukupuolessa eläminen arjessa, sekä läheisten aikuisten tuki tässä sosiaalisessa transitiossa, parantaa näiden nuorten hyvinvointia merkittävästi. Tuoreen Kouluterveystietokyselyn mukaan yksi neljästä sateenkaarinuoresta kokee fyysistä väkivaltaa kotona. Meitä Trasekissa ilahduttaa suuresti nähdä, miten MOT-dokumentissa esiintyvän Mesin kohdalla läsnäolevat aikuiset ovat hänen arjessaan mukana ja tukevat häntä. 

Ohjelmassa valitettavasti sekoittuvat useassa kohdassa kaksi eri asiaa: nuorten mielenterveysongelmat ja sukupuoliristiriita. Toimittaja tekee perustelemattomia johtopäätöksiä näiden yhteydestä. Toisen haastateltavan, Nitan, kohdalla korostuvat mielenterveysongelmien aiheuttamat haasteet. Keskeinen ongelma ovatkin Suomen riittämättömät mielenterveyspalvelut ja pitkät jonotusajat hoidon piiriin. Transsukupuolisuuden lisääntynyt esiintyvyys ei suoraan linkity mielenterveysongelmiin vaikka hoitamattomana sukupuoliristiriita voi oirehtia myös mielenterveydellisinä ongelmina. Vaikka mielenterveydestä on olennaista puhua osana keskustelua sukupuolesta tulee keskustelussa olla tarkka siinä miten nämä asiat liitetään toisiinsa. 

Keskeistä ohjelmassa olisi ollut tehdä selkeä erottelu terveydenhuollon ja järjestökentältä tulevan tuen välillä. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus (ent. TTP) tarjoaa sosiaalista tukea ja siten käynnit siellä eivät linkity mitenkään lääketieteelliseen transprosessiin. Valitettavasti MOT:n dokumentissa tätä eroa ei tehdä riittävän selväksi. Samaten jää epämääräiseksi miten alaikäisen sukupuolenkorjausprosessiin hakeutuneen henkilön hoitopolku etenee. Alaikäisille ei tarjota leikkaushoitoja Suomessa. Trasekin tietojen mukaan hormonihoitoa ei juurikaan käytetä alaikäisten hoidossa. Hormoniblokkerihoidot, joista puhutaan translakiuudistukseen liittyvässä keskustelussa, sen sijaan mahdollistaisivat nuorille lisäaikaa pohtia rauhassa mahdollisia tulevia korjaushoitoja. Kuitenkin hormoniblokkerihoitojen saaminen, sekä Trasekin että translasten ja -nuorten vanhemmilta saatujen tietojen mukaan, on hyvin harvinaista. 

Ohjelmassa esitetään, että “netissä” ja “nettipalstoilla” vieraileva nuori voi joutua  transyhteisön painostamaksi tai ajautua sen vaikutuksesta itselleen vahingolliseen käytökseen. Saman väitteen voi käytännössä esittää mistä tahansa nuoriin liittyvästä asiasta. Internetin käyttöä on pidetty sen alkuajoista asti altistavana tekijänä ongelmakäytökseen. Tässäkin keskustelussa korostuu luotettavien aikuisten sekä asiallisen tiedon rooli. Nuorelle on tarjottava sekä läheisten aikuisten että asiantuntijoiden tukea ja mahdollisuus puhua turvallisessa ympäristössä aiheesta, joka hämmentää tai ahdistaa.

Ohjelmassa esitetään useita peräkkäisiä puheenvuoroja siitä, kuinka nimenomaan vertaisryhmä olisi aiheuttanut ahdistuksen ja saanut yksinään aikaan halun korjata sukupuolta. Transaktivistien haastattelu olisi saattanut antaa monipuolisemman kuvan siitä, miten itsenäisesti järjestäytyvät vertaisryhmät toimivat silloin, kun vertaistuen piiriin hakeutuu uusi henkilö, joka kokee sukupuoli-identiteettiin liittyvää hämmennystä, ahdistusta tai ristiriitaa. Lähtökohtaisesti vertaistuen piirissä kuunnellaan ihmisen omaa kokemusta ja annetaan hänelle tilaa pohtia omaa sukupuoltaan rauhassa. 

Ohjelmassa esiintyneiden huoltajien huoli siitä, että sukupuoliristiriita syntyy tyhjästä hyvin äkillisesti (ns. Rapid Onset Gender Dysphoria eli ROGD) on ensinnä ongelmallinen siksi, että se ei suinkaan aina vastaa transsukupuolisen omaa kokemusta. Toiseksi, se pohjautuu yhteen, myöhemmässä tieteellisessä tarkastelussa kumottuun, tutkimukseen, jonka tutkimusasetelma ei täyttänyt hyvän tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Ohjelman tekijöiden vastuulla olisi ollut tehdä taustatyö huolellisesti. 

MOT-dokumentti tuottaa harhakuvan siitä, että kyseessä olisi yleinen ilmiö jossa sukupuoliristiriidan kokemus syntyy tyhjästä. Ohjelmassa esitetään myös, että vain vanhemmat kykenevät arvioimaan nuoren sukupuoliristiriidan kokemuksen äkillisyyden. Tästä oletuksesta käsin toimiessa lähestytään niin Lapsen oikeuksien kuin lain rikkomista. Tässä kehystyksessä maalataan kohtuuttomia uhkakuvia siitä, että lapsi voidaan huostaanottaa hoitojen takaamiseksi. Dokumentissa haastateltua huostaanotettua nuorta tai lastensuojeluviranomaisia ei kuitenkaan esimerkiksi kuultu ollenkaan. 

Trasek kannustaa myös jatkossa sisällyttämään esimerkiksi muunsukupuoliset sekä  transtytöt ja -naiset keskusteluun. Muutoin aiheeksi rajautuu syntymässä tytöiksi määriteltyjen kehonkuva, eikä niinkään transsukupuolisuus, transnuoret tai detransitioituminen. Lisäksi pidämme kummallisena, ettei ohjelmassa huomioitu yhtään henkilöä jonka elämänlaatu olisi parantunut korjausprosessin myötä. Sekä maailmalla että Suomessa on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että useimmiten korjausprosessi parantaa elämänlaatua. 

Trasek haluaa kiinnittää huomion siihen, miten ohjelman kehystys tuottaa hyvin yksipuolisen ja sensaationhakuisen kuvan transnuorten hoidoista ja aiheuttaa näin sekä transvihaa että psyykkistä kuormitusta jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevalle vähemmistölle. Ohjelmassa sekoitetaan lääketieteellinen transitio ja sosiaalinen transitio. Siinä yhdistetään myös useamman kerran nuorille ja aikuisille tarjottavat hoidot ja jätetään kokonaan selventämättä, miten nuorten ja aikuisten hoitopolut eroavat toisistaan. 

Ohjelmassa mainitaan myös, että detransitioita on enemmän kuin aikaisemmin. Toimittaja jättää mainitsematta sen, että transitioiden määrän kasvaessa myös detransitioiden määrä kasvaa. Trasekin haastatteleman transpoliklinikan työntekijän mukaan detransitioiden määrä ei kuitenkaan ole kasvanut suhteellisesti enemmän vaan nimenomaan samassa tahdissa transitioiden kanssa. Tämä viittaa suoraan siihen, että detransitioiden määrä on suhteellisen vakio.

Trasek ry:n näkökulmasta ainakin seuraavia hyvien journalististen tapojen periaatteita ei ole noudatettu:

12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

27. Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. 

Trasek ry:n hallitus 

Lisätietoja tarvittaessa antaa Trasekin puheenjohtajisto, puheenjohtajisto(a)trasek.fi 

Kategoria(t): Ei kategoriaa, Tiedotteet Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.