Järjestöt vaativat oikaisua transnaisen henkirikoksesta tiedottamiseen ja uutisointiin

Texten kan hittas på svenska här.
Please click here for English translation of the text.

Kesäkuun 12. ja 13. välisenä yönä 26-vuotias transtaustainen nainen kuoli Vantaalla puukotuksen uhrina. Järkyttävän henkirikoksen lisäksi uhrin muistoa loukkasivat sekä poliisi että media, jotka molemmat väärinsukupuolittivat häntä. Media ei korjannut uutisointiaan huolimatta transjärjestöiltä saaduista uusista tiedoista, jotka asettivat poliisin tiedotteen kyseenalaiseksi. Transihmisten oikeuksien puolesta työtä tekevät järjestöt vaativat nyt, että viranomaiset ja median edustajat kantavat vastuunsa, noudattavat virkavelvollisuuksiaan ja korjaavat virheen. Näiden tahojen tulee varmistaa, että heidän toimijansa kohtelevat jatkossa sukupuolivähemmistöihin kuuluvia tasa-arvoisesti. Sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoinen kohtelu on kirjattu myös lakiin.

Vantaan henkirikoksessa Itä-Uudenmaan poliisi tiedotti tapauksesta poikkeuksellisen myöhään ja väärinsukupuolitti uhrin eli määritteli uhrin mieheksi. Poliisi myös unohti tiedottaa henkirikoksesta. Uhrin läheisten ja tämän avoimien sosiaalisen median profiilien mukaan uhri oli elänyt avoimesti naisena jo useita vuosia. Vantaan henkirikoksessa tekijä eli noin 30-vuotias mies puukotti naisen yön pikkutunteina. Kyseessä ei ollut puukotukseen johtaneesta “miesten välisestä riidasta”, kuten poliisi asian esitti, vaan vähemmistöön kuuluvan naisen taposta. 

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden väärinsukupuolittaminen kuoleman yhteydessä on edelleen hyvin yleistä ja pelko väärällä nimellä tai väärässä sukupuolessa muistetuksi tulosta elää kipeänä monen sukupuolivähemmistöihin kuuluvan sydämessä. Väärinsukupuolittaminen, erityisesti silloin, kun kohde ei enää voi itse puolustautua ja korjata sitä, on viimeinen vihamielinen teko, jolla vähemmistövastaiset tai -vihamieliset tahot loukkaavat sukupuolivähemmistöihin kuuluneita vainajia. Suomen nykyisen translain takia moni transtaustainen ihminen ei voi korjata sukupuolimerkintää henkilöpapereissa, ja joutuu vasten tahtoaan käyttämään syntymässä määrättyä, virallista sukupuolimerkintää. Kuten Vantaan henkirikos osoittaa, nykyisellä translailla on vakavia seurauksia rikosten uhrien ihmisoikeuksien kannalta. 

Poliisin tiedotteen perusteella tehdyssä artikkelissaan 16.7.2020 Ilta-Sanomat päätyi toistamaan poliisin tekemän väärinsukupuolittamisen. Tämä on ymmärrettävää silloin, kun tieto on saatu poliisilta. Useat transyhteisöt olivat kuitenkin yhteydessä toimitukseen ja välittivät toimittajille uutta tietoa, joka koski uhrin sukupuolta. Tieto ei kuitenkaan johtanut Ilta-Sanomien asiavirheen korjaamiseen, vaikka uutista onkin korjattu jälkikäteen 17.7. poliisin toiveiden mukaisesti. Ilta-Sanomat ei esimerkiksi korjannut uutista edes niin, että se olisi kirjoittanut “henkilön”, eikä “nuoren miehen” joutuneen henkirikoksen uhriksi. Tällöin väärinsukupuolittaminen on myös Ilta-Sanomien osalta muuttunut tahattomasta tahalliseksi ja päätoimittaja on vastuussa uhrin muiston loukkaamisesta. Ilta-Sanomien lisäksi myös MTV Uutisten verkkosivuilla on edelleen virheellinen tieto uhrin sukupuolesta, vaikka se on korjannut uhrin sukupuolittamisen toiseen aihetta koskevaan uutiseensa.

Henkirikos itsessään on aiheuttanut suurta huolta Suomen transyhteisössä ja erityisesti transnaiset ja transfeminiinit elävät entistä suuremmassa pelossa. Miesten naisiin kohdistama väkivalta on suuri ongelma Suomessa ja vähemmistöasemassa olevat naiset kuuluvat tässä väkivaltatilastossa erityiseen riskiryhmään. Sen vuoksi on tärkeää tilastoida rikoksen uhrit oikein. Henkirikoksen myötä väkivallan uhka on konkretisoitunut monelle. Poliisin oma toiminta lisää tätä pelkoa, sillä välinpitämätön, väärinsukupuolittava suhtautuminen ilmaisee vähemmistöille, että poliisi ei ota vähemmistöjen huolia vakavasti eikä suhtaudu näihin kunnioittavasti. Muun muassa Rikosuhripäivystyksen (RIKU) mukaan erityisesti sukupuolivähemmistöihin kohdistuvia viharikoksia ilmoitetaan poliisille jo valmiiksi vähäisissä määrin ja on riski, että aliraportointi tulee luottamuksen horjuessa kasvamaan entisestään. 

Vuoden 2020 EU:n perusoikeusvirasto FRA:n raportin mukaan suomalaisista väkivaltaa kokeneista HLBTI+ -ihmisistä vain 16 % on ilmoittanut poliisille kokemastaan väkivallasta. Kuitenkin joka viides trans- tai intersukupuolinen henkilö oli samassa raportissa kertonut kokeneensa fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 5 vuoden aikana. THL:n vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan sukupuolivähemmistöt kokevat jo yläkouluikäisinä enemmän väkivaltaa ja seksuaalista häirintää suhteessa muihin nuoriin. Ongelma on siis yhteiskunnassamme rakenteellinen.

Me allekirjoittaneet vaadimme, että Ilta-Sanomat korjaa uutisointinsa saamansa palautteen mukaisesti ja pyytää anteeksi uhrilta sekä tämän läheisiltä julkisesti. Vaadimme myös muita medioita korjaamaan uutisensa, jos nämä ovat mahdollisesti uutisoineet tapahtuneesta poliisin tiedotteen perusteella. Journalistin ohjeet vaativat toimittajia kunnioittamaan ihmisarvoa, ja uhrin sukupuolen kunnioittaminen on vähintä, mitä tämän pykälän perusteella voi odottaa.

Lisäksi vaadimme poliisilta julkista tiedotteen korjausta ja uhrin muiston loukkauksen osalta julkista anteeksipyyntöä. Vaadimme myös, että poliisi ottaa vakavasti mahdollisen viharikosmotiivin ja tilastoi rikoksen vähemmistöön kohdistuneeksi väkivallanteoksi. Luottamuksen jälleenrakentamiseksi vähemmistöjen ja poliisin välille tarvitaan nyt konkreettisia tekoja poliisilta. Me alan järjestöt olemme halukkaita sitoutumaan tarvittaessa yhteistyöhön viranomaisten kanssa luottamuksen palautumisen varmistamiseksi. 

Sisäministeriöltä sekä Poliisihallitukselta vaadimme konkreettisia toimia poliisin vähemmistöihin kohdistuvien asenteiden kartoittamiseksi ja vähemmistöjen kohtaamisen ja kunnioittamisen kouluttamista sekä tuleville että jo palveluksessa oleville poliiseille. Vantaan henkirikoksen tulee jäädä viimeiseksi, jossa poliisi tietoisesti jättää uhrin sukupuolen huomioimatta ja suhtautuu väheksyvästi vähemmistönaisten kohtaamaan väkivaltaan.

Me allekirjoittaneet haluamme nähdä maailman kehittyvän siten, että jokaista kunnioitetaan omana itsenään niin elämässä kuin kuolemassa. Haluamme nähdä maailman, jossa sukupuolivähemmistöjen ei tarvitse pelätä joutuvansa loukatuksi vielä kuolemansakin jälkeen.                                                                                       

Siksi vaadimme nyt toimenpiteitä kaikilta osapuolilta.

Transfeminiinit ry:n, Trans ry:n, Trasek ry:n ja Pro-tukipiste ry:n puolesta,

Emilia Blåsten
Varapuheenjohtaja, Transfeminiinit ry

Julia Peltonen
Varapuheenjohtaja, Trans ry

Tanja von Knorring
Hallituksen jäsen, Trasek ry

Regnbågsankan rf

Pro-tukipiste rf

Tallennettu kategorioihin Julkaisut | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Järjestöt vaativat oikaisua transnaisen henkirikoksesta tiedottamiseen ja uutisointiin

Organizations demand that the official press release and following news reports relating to the homicide of a trans woman are corrected

Sometime during the night between the 12th and the 13th of June a 26-year-old trans woman lost her life as a result of a stabbing at Vantaa, Finland. The victim’s memory was insulted by both the police and the media. The press release put out by the police misgendered the victim and the media, despite having received new information from a number of trans rights organizations that challenged the police narrative, did not correct their news reports that misgendered the victim. Organizations dedicated to advancing the rights of transgender people in Finland demand that both the authorities and the media take responsibility, follow their legal duties and correct their mistakes. Additionally, both the media and the authorities must treat transgender people with dignity and in a sensitive manner in the future. Equal treatment of trans people is enshrined in Finnish law and must be respected.

The police were very late in putting out a press release concerning the Vantaa homicide and in their report they misgendered the victim, calling her a man. The police also admitted to having forgotten to send out a press release about the homicide. According to people close to the victim and her public social media profiles she had been living out and proud as a woman for several years. In the Vantaa homicide the alleged perpetrator, a man in his 30s, stabbed a woman late in the night. The crime was a murder of a woman belonging to a marginalized group, not an “argument between men”, as the press release sent out by the police framed it.

Misgendering of transgender people in death is still very common and the fear of being remembered by a name that is not yours or in a gender you don’t belong to lives painfully in the hearts of many transgender people. Misgendering, especially at a point when the victim can no longer defend themselves and request it to be corrected, is the final hostile act that people who hold negative or even hostile views towards transgender people can commit, thus insulting the deceased. Due to Finland’s current legislation concerning transgender people many Finnish trans people cannot correct their gender markers on public documents and are therefore forced to use the incorrect gender marker assigned at birth in all official matters. As the Vantaa homicide proves, the current state of Finnish trans legislation has serious effects on the human rights of victims of serious crimes.

Based on the press release published by the police, the Finnish media Ilta-Sanomat published an article on the 16th of July, which ended up misgendering the victim. The misgendering is an understandable mistake, since the information was obtained from the police. However, numerous members of the trans community contacted Ilta-Sanomat and provided more information on the gender of the victim, but to no avail. The article had been updated later on the 17th of July, but only to clarify unrelated comments made by the police. Ilta-Sanomat could have issued a correction and referred to the victim as a person, instead of as a man, which would have avoided the misgendering. As they chose not to do this, the original mistake made by Ilta-Sanomat turned from an accident to an intentional act of misgendering, meaning that Ilta-Sanomat is responsible for insulting the memory of the victim. Another media, MTV Uutiset, published their first article regarding the crime, which included misgendering of the victim. Even when they have corrected the victim’s gender in their future articles, they have not done so in their initial report, which also means that they have chosen to keep misgendering the victim on purpose and are responsible for insulting her memory.

The homicide has caused great concern among Finland’s trans community and especially trans women and transfeminine people are living in even greater fear than before. The violence inflicted by men on women is a societal problem in Finland and marginalized women such as trans women are at an even greater risk of violence. Therefore it is extremely important to document instances of violence correctly. The crime has caused the threat of violence to go from an abstract threat to a concrete, real fear for many people in the community. The actions taken by the police add on to this fear, because the indifference shown by the police, along with misgendering of the victim, sends out a message to minorities that the police do not take their concerns seriously or treat them with respect. According to the Victim Support Finland (RIKU) crimes committed against transgender victims are already strongly underreported and there’s a possibility that even fewer police reports will be filed as the trust between transgender people and the police is eroded even further.

According to a 2020 report by the European Union Fundamental Rights Agency FRA only 16% of LGBTI+ people who’d been victims of violence had reported it to the police. In the same report FRA found that every fifth transgender or intersex person had experienced physical or sexual violence within the past 5 years. This shocking statistic paints a worrying picture that should serve as a wake-up call within the Finnish police. According to the 2019 study of Finnish students by Finnish institute for health and welfare (THL) transgender youth experience more violence and sexual harassment compared to their peers starting as early as middle school. This is a systemic issue that cuts through our entire society.

We the signatories demand that Ilta-Sanomat issue a correction according to the feedback they have received and publicly apologize to the victim and those close to her. We also demand other media outlets to correct their news reports if they include instances of misgendering based on the police reports. The Guidelines for Journalists state that journalists must respect the dignity and human rights of all and respecting a trans person’s true gender is the least that we can expect from journalists following the guidelines.

Additionally, we demand that the police issue a public correction to the press release and publicly apologize for their actions that insulted the memory of the victim. We also demand that the police seriously consider the possibility that the homicide in question was a hate crime and that the police register the crime as an act of violence against a marginalized person. Actions on the part of the police are now required in order to begin rebuilding trust between minorities and the police. We as organizations specializing in this field are prepared to commit to a partnership with the authorities to make sure that the trust is restored.

From the Ministry of the Interior and from the National Police Board we demand concrete steps to investigate the attitudes of police officers in relation to minorities and additional training on minority issues for officers both in training and already in the field. The Vantaa homicide must be the last crime where the police knowingly ignore the victim’s gender and downplay the violence marginalized women are subjected to.

We the signatories want to see the world become a place where everyone is respected as their true selves both in life and in death. We want to see a world where transgender people do not need to fear that their memories might be insulted after they’re gone. This is why we demand action from all parties involved.

On behalf of Transfeminiinit ry, Trans ry, Trasek ry, Regnbågsankan rf and Pro-tukipiste ry,

Emilia Blåsten
Vice-chair, Transfeminiinit ry, emilia@transfem.fi

Julia Peltonen
Vice-chair, Trans ry, julia@transry.fi

Tanja von Knorring
Member of the board, Trasek ry, tanja@trasek.fi

Regnbågsankan rf
regnbagsankan@regnbagsankan.fi

Pro-tukipiste ry

Tallennettu kategorioihin Julkaisut | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Organizations demand that the official press release and following news reports relating to the homicide of a trans woman are corrected

Föreningar kräver rättvis mediabehandling för transkvinna som knivhuggits i juni

Natten mellan 12 och 13 juni knivhöggs en 26-årig transkvinna till döds i Vanda. Både polis och media kränkte ytterligare minnet av offret genom att felköna henne även efter att korrekt information kommit till deras kännedom. Vi som arbetar med transpersoners rättigheter kräver att både myndigheter och media tar sitt ansvar och korrigerar den felaktiga informationen, samt att dessa aktörer i framtiden säkerställer att de bemöter representanter för könsminoriteter med tillbörlig respekt och sensitivitet. Även finsk lagstiftning förutsätter jämställd behandling av personer som tillhör en könsminoritet. 

Offret levde öppet som kvinna i flera år, något som tveklöst bekräftas av anhöriga och offrets profiler i sociala medier. I mordfallet handlar det således om en man som knivhögg en kvinna under nattens småtimmar, inte om en knivhuggning som hade sitt upphov i ett ”ett gräl mellan män” som polisen ursprungligen rapporterade.

Att efter döden felköna personer som tillhör en könsminoritet är tyvärr fortsättningsvis vanligt, och rädslan för att bli ihågkommen med fel namn eller kön är stark hos många. Att felköna en medlem av en könsminoritet, då den avlidna inte längre själv kan korrigera eller försvara sig gentemot det, är det sista uttrycket för transfientliga parters hat och förakt gentemot transpersoner. På grund av Finlands nuvarande translag har många transpersoner inte haft möjlighet att korrigera sitt juridiska kön och tvingas mot sin vilja leva med sin vid födseln givna, officiella men felaktiga könsmarker. Som fallet i Vanda påvisar har den nuvarande translagen långt sträckande konsekvenser för mänskliga rättigheter hos de personer som blivit offer för brott. 

I en artikel (16.7.2020) i Ilta-Sanomat felkönas offret igen då artikeln grundar sig på polisens information. Detta är förståeligt upp till den punkt då flera personer hörde av sig till redaktionen och påpekade att det rör sig om en transkvinna. Då Ilta-Sanomat inte vidtog åtgärder med hänsyn till denna nya information, blev felkönandet avsiktligt och förkastligt. Median kunde ha använt sig av neutralt språk så som “person” då de hänvisar till offret. Då polisen bett om korrigering angående sin egen verksamhet uppdaterade Ilta-Sanomat artikeln (17.7.2020), men inte heller då korrigerades det felaktiga könandet. Förutom Ilta-Sanomat felkönar bland annat MTV fortfarande offret. 

Mordet har orsakat stor oro inom Finlands transkretsar och speciellt för transkvinnor och transfeminina har denna rädsla trappats upp ytterligare. Överlag är mäns våld mot kvinnor ett samhälleligt problem i Finland, och kvinnor som tillhör en minoritet är extra utsatta. På grund av detta är det viktigt att brotten bokförs under rätt statistik. Våldsdådet i Vanda har nu för många konkretiserat hotet de är rädda för och polisens egna handlingar bidrar till denna rädsla. Polisens felkönande information samt likgiltiga och respektlösa attityd gentemot könsminoriteter signalerar klart att de inte tar denna berättigade oro på allvar. Hatbrott mot könsminoriteter polisanmäls redan i försvinnande liten utsträckning, och underrapporteringen riskerar att öka i och med växande misstro gentemot polisen. Enligt Brottsoffersjouren (RIKU) anmäler speciellt personer som tillhör en könsminoritet brott de hamnat ut för i väldigt liten utsträckning. 

EU:s byrå för grundläggande rättigheter (FRA) rapporterade i år (2020) om att endast 16 procent av de våldsdåd som HBTQIA+ personer i Finland utsätts för polisanmäls. I samma undersökning rapporterar var femte trans- eller interkönad person att de blivit utsatta för fysiskt eller sexuellt våld under de senaste fem åren. Statistiken är oerhört oroväckande och borde fungera som en väckarklocka för polisen i Finland. I THL:s skolhälsoundersökning år 2019 konstaterades att unga personer som tillhör en könsminoritet upplever mer våld och sexuella trakasserier än annan ungdom redan i högstadieåldern. Problemet är alltså strukturellt i vårt samhälle. 

De undertecknade kräver att Ilta-Sanomat rättar nyhetsrapporteringen om mordfallet i Vanda i enlighet med de nya uppgifterna, samt offentligt ber offret och hennes anhöriga om ursäkt. Vi kräver även att övriga medier rättar eventuella nyhetsinslag angående mordoffret som har utformats på basen av polisens tidigare information. Journalistetiken omfattar respekt för människovärdet. Respekt för offrets könstillhörighet är det minsta som kan krävas i detta fall.

Dessutom kräver vi att polisen korrigerar den offentliga informationen om fallet, samt en offentlig ursäkt för att ha kränkt offrets minne. Vi kräver också att polisen noggrant undersöker fallet och tar eventuella hatbrottsmotiv i beaktande samt markerar att det rör sig om ett våldsbrott mot en minoritet. För att återställa förtroendet för polisen hos minoriteter krävs också konkreta handlingar från poliskåren. Som aktörer inom HBTQIA+-communityn är vi redo att förbinda oss till samarbete med polisen för att säkerställa att detta sker.

Vi kräver konkreta åtgärder från inrikesministeriet och poliskåren i syftet att kartlägga polisens attityder gentemot minoriteter, samt utbildning i att bemöta och respektera minoriteter, både för nuvarande och framtida poliser. Mordet i Vanda bör bli det sista i vilket polisen medvetet utelämnar korrekta uppgifter om offrets kön, samt förhåller sig nedsättande till det våld som drabbar kvinnor i en minoritetsposition.

Vi, undertecknade, vill se världen utvecklas på ett sådant sätt att alla fullt ut – både i livet och döden – respekteras som sig själva. Vi vill se en värld där de som tillhör en könsminoritet inte behöver vara rädda för att ytterligare diskrimineras efter livets slut. Därför kräver vi åtgärder av alla inblandade parter.

Å Transfeminina rf:s, Trans rf:s, Trasek rf:s, Regnbågsankan rf:s och Pro-tukipiste rf:s vägnar, 

Emilia Blåsten
Vice-ordförande, Transfeminina rf, emilia@transfem.fi

Julia Peltonen
Vice-ordförande, Trans rf, julia@transry.fi

Tanja von Knorring (svenskspråkig)
Styrelsemedlem, Trasek rf, tanja@trasek.fi

Regnbågsankan rf (svenskspråkig)
regnbagsankan@regnbagsankan.fi

Pro-tukipiste rf

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Avainsanoina , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Föreningar kräver rättvis mediabehandling för transkvinna som knivhuggits i juni

PALKO:n ja WPATH:n hoitosuositusten vertailu

Koonnut: Ave Valojää

© Trasek ry.

Tässä tekstissä vertaillaan World Professional Association for Transgender Healthin (WPATH) hoitosuosituksia (Standards of Care V7) terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (PALKO) 11.6.2020 antamiin hoitosuosituksiin. WPATH ei ota kantaa siihen, mitä hoitoja sukupuolivähemmistöille tulisi olla saatavilla julkisen terveydenhuollon kautta. Toisin kuin PALKO, WPATH kuvaa erilaisia hyödyllisiksi havaittuja hoitoja, ja suosittelee tiettyjä edellytyksiä hoitoihin.

Teksti vertailee ensin suosituksia aikuisten kohdalla tutkimuksiin ja hoitoon pääsystä, mielenterveydestä hormoni- ja leikkaushoidoista sekä lisääntymisterveydestä ja muista hoidoista.
Vertailujen yhteenvedon jälkeen teksti kartoittaa, mitä hoitosuositukset tarkoittaisivat alaikäisten kohdalla.

Sisällysluettelon löydät tästä.
Voit siirtyä haluamaasi osioon klikkaamalla osion nimeä.

WPATH listaa suosituksessaan hoidon keskeiset periaatteet: 1) kunnioitetaan sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan epänormatiivisia potilaita (sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun eroavaisuuksia ei patologisoida); 2) tarjotaan hoitoa, joka vahvistaa potilaiden sukupuoli-identiteettiä ja vähentää sukupuolidysforian mahdollisesti tuottamaa ahdistusta; 3) tiedostetaan transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan normeja vastaamattomien ihmisten terveydenhoitotarpeet, mukaan lukien sukupuolidysforian hoitovaihtoehtojen hyödyt ja riskit; 4) sovitetaan hoitotapa potilaan erityistarpeisiin, erityisesti sukupuolen ilmaisun tavoitteisiin ja sukupuolidysforian lievittämiseen; 5) helpotetaan pääsyä asianmukaiseen hoitoon; 6) pyydetään potilaalta suostumus ennen hoidon antamista; tarjotaan jatkuvaa hoitoa sekä valmistaudutaan tukemaan potilaita ja ajamaan heidän asioitaan niin perheissä kuin yhteisöissä (kouluissa, työpaikoilla ja muissa ympäristöissä). PALKO:n suosituksissa on selkeitä puutteita erityisesti kohtien 1), 4) ja 5) kohdalla.

PALKO:n suosituksessa erotellaan sukupuoli-identiteetiltään binääristen transsukupuolisten (PALKO:n tekstissä transsukupuoliset) ja sukupuoli-identiteetiltään ei-binääristen transsukupuolisten (PALKO:n tekstissä muunsukupuoliset) hoitosuositukset toisistaan. Tämä on ristiriidassa WPATH:n suosituksen kanssa, jossa sukupuoliristiriitaa suositellaan hoitamaan yksilöllisten tarpeiden mukaan, ei henkilön identiteetin. PALKO:n suositus on ristiriidassa myös lähivuosina voimaan astuvan ICD-11 -tautiluokituksen kanssa, jossa sukupuoliristiriidan diagnoosi ei edellytä binääristä mies- tai naisidentiteettiä.

Sisältö:


AIKUISET
Tutkimuksiin ja hoitoon pääsy
Mielenterveys
Hormoni- ja leikkaushoidot
Hormonihoito
Rintakehään kohdistuva kirurgia
Sukuelinkirurgia
Muut hoidot
Lisääntymisterveys
Yhteenveto

ALAIKÄISET
Mielenterveys
Hormoni- ja leikkaushoidot
Hormonihoito
Kirurgiset hoidot
Yhteenveto (taulukko)

AIKUISET

Tutkimuksiin ja hoitoon pääsy

WPATH suosittelee, että asiakkaan tulisi saada nopea ja tarkka arviointi, jonka tarkoituksena on lievittää sukupuoliristiriitaa ja tarjota asianmukaisia lääketieteellisiä palveluita.

PALKO:n mukaan mahdollinen psykiatrisen ja psykososiaalisen hoidon tarpeen arviointi ja mahdollinen hoito tulee olla järjestetty jo ennen keskitetylle sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle lähettämistä. Suosituksen mukaan lähete tutkimuksiin tulee tehdä vain, mikäli henkilöllä merkittävä ja pitkään kestänyt sukupuoliristiriita, joka aiheuttaa luotettavasti todettavaa ja käytännön arjen tilanteissa haittaa aiheuttavaa kärsimystä. Käytännössä edellä mainittu suositus voi vaikeuttaa lähetteen saamista niin, että potilaan kärsimys tulkitaan joko liian lieväksi lähetteen saamista varten tai liian vaikeaksi, jolloin lähete tehdään psykiatriseen hoitoon, ei sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle.

PALKO:n suosituksissa oli erityisiä ongelmia koskien muunsukupuolisten hoitoon pääsyä. Suosituksessa muunsukupuolisten kohdalla henkilön kokema dysforia katsotaan kliinisesti merkittäväksi ja hoitoa vaativaksi vasta, kun se on pitkäkestoista (>2 vuotta). PALKO:n mukaan sukupuoli-identiteetin variaatioiden (muunsukupuolisuuden) ensivaiheen hoito on kaikissa ikävaiheissa psykososiaalinen tuki ja tarvittaessa sukupuolisensitiivinen terapia. Tämä tulisi järjestää oireiden vaikeusasteen ja hoidon tarpeen porrastuksen mukaisesti oman kunnan perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa.
PALKO toteaa, että lähetteen hyväksymisvaiheessa ei aina ole selvää, onko kyse mies- tai naisidentiteettisestä transsukupuolisuudesta (transsukupuolisuus) vai ei-binäärisestä transsukupuolisuudesta (muunsukupuolisuus). Kliinisesti ei tutkimusprosessin alkuvaiheessa tehdä eroa binäärisen ja ei-binäärisen transidentiteetin välillä, vaan tutkitaan sukupuoli-identiteetin ristiriidasta johtuvaa dysforiaa. Tästä huolimatta tutkimuksiin ja hoitoon pääsyn vaatimukset eroavat identiteetin binäärisyydestä riippuen.

Mielenterveys

WPATHin suosituksessa huomioidaan, että sukupuolivähemmistöön kuuluvan yksilön hyvinvointiin vaikuttaa sosiaalinen ja poliittinen ilmasto. Suosituksessa huomioidaan vähemmistöstressin vaikutukset sukupuolivähemmistöjen elämään ja se, että sosiaalisesti eriarvoinen asema johtaa mielenterveysongelmien kehittymiseen. Näitä oireita kuvataan yhteiskunnan aiheuttamiksi, ei sukupuoliristiriidasta johtuviksi. 

WPATH liittääkin sukupuolidysforian kanssa samanaikaisesti ilmenevät mielenterveysongelmat erityisesti sukupuolidysforian pitkittymiseen ja/tai vähemmistöstressiin. PALKO kuvaa psykiatrisia oreita dysforiaan liittyviksi tai siitä erillisiksi, mutta ei mainitse dysforian pitkittymisen tai vähemmistöstressin haittavaikutuksia psyykkiselle hyvinvoinnille. PALKO:n suosituksessa painotetaan erityisesti psykiatrisen hoidon tarpeen arviointia ja hoidon toteutumista jo ennen sukupuoli-identiteetin tutkimuksia, kun taas WPATH pitää mahdollisena ongelmien hoitamista tarvittaessa myös samanaikaisesti sukupuolidysforian hoitamisen kanssa.

Hoitosuositukset ovat yksi tekijä, joka muokkaa yhteiskunnallista asenneilmastoa. PALKO:n hoitosuosituksissa käytetään kieltä, jonka transyhteisö kokee loukkaavaksi, väheksytään transihmisten mahdollisuutta itsenäiseen päätöksentekoon ja omaan toimijuuteen sekä patologisoidaan sukupuoliristiriidan kokemusta. Tämä on omiaan lisäämään ja ylläpitämään transihmisten kokemaa vähemmistöstressiä, jota pitäisi pikemminkin purkaa, jotta transihmiset voisivat saavuttaa muuta väestöä vastaavan psyykkisen hyvinvoinnin tason. 

WPATH listaa useita vaatimuksia mielenterveysalan ammattilaisille, jotka työskentelevät sukupuolivähemmistöjen parissa. Näitä ovat muun muassa maisterin tutkinto tai vastaava kliinisen käyttäytymistieteen alalla, kyky tunnistaa ja diagnosoida mielenterveysongelmia ja erottaa ne sukupuolidysforiasta, asiantuntemus kokemukseltaan tai ilmaisultaan epänormatiivisista identiteeteistä ja sukupuolen ilmaisutavoista sekä sukupuolidysforian arvoinnista ja hoidosta sekä jatkuva täydennyskouluttautuminen sukupuolidysforian arvioinnissa ja hoidossa. Näiden vähimmäisedellytysten ohella on suositeltavaa, että ammattilainen kehittää ja ylläpitää kulttuurista kompetenssiaan helpottaakseen työtään transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvien asiakkaiden parissa. Tämä sisältää esimerkiksi perehtymistä sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten yhteisöön, oikeuksien ajamiseen ja yhteiskuntapoliittisiin kysymyksiin, jotka ovat tärkeitä asiakkaille ja heidän perheilleen. WPATH toteaa, että mikäli mielenterveysalan ammattilaiset eivät tunne aihetta omakseen tai jos heillä ei ole kokemusta työskentelystä transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvien asiakkaiden ja heidän perheidensä kanssa, heidän tulisi ohjata asiakkaat pätevälle palveluntarjoajalle.

PALKO taas suosittelee sukupuoli-identiteettiin liittyvien asioiden käsittelyä oman kunnan perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. On selvää, että tässä tilanteessa kaikki sukupuolivähemmistöasiakkaiden kanssa työskentelevät ihmiset eivät voi vastata WPATH:n suosituksiin riittävästä ammattitaidosta, ja on mahdotonta taata asiakkaan pääsyä asiantuntevalle ammattilaiselle. Transsukupuolisuuden hoitoa Suomessa säätelee asetus, jonka mukaan hoito ja sen tarpeen arviointi on nimenomaan keskitetty kahteen yliopistosairaalassa toimivaan hoitoyksikköön. Tältä osin suositus on siis ristiriidassa myös nykyisen lainsäädännön kanssa.

Hormoni- ja leikkaushoidot

WPATH painottaa, että hormoni- ja leikkaushoitoja koskevat päätökset ovat ennen kaikkea asiakkaan käsissä. Ammattilaisella on kuitenkin vastuu rohkaista, ohjata ja auttaa asiakasta tekemään tietoon perustuvia päätöksiä ja valmistautumaan asianmukaisesti.

WPATH katsoo, että tietoisen suostumuksen malli (Informed Consent Model) sukupuolenkorjaushoitojen antamiseen on yhdenmukainen WPATHin hoitosuositusten kanssa. Tämä malli ei ole mahdollinen Suomessa, eikä sitä ole mainittu PALKO:n hoitosuosituksessa siitä huolimatta, että sen on todettu olevan turvallinen tapa järjestää hoitoa, eikä se johda suurempaan hoitojen katumisen määrään kuin tarkemmin säädelty hoito. Informed consent -malliin ei kuulu pitkäkestoista ja työlästä tutkimusprosessia.

Hormonihoito

WPATH suosittelee hormonihoitoa sukupuoliristiriidan hoitamiseen yksilöllisesti niin, että tavoitteena voi olla kehon maskulinisointi, feminisaatio tai androgyynien piirteiden aikaansaaminen. PALKO taas suosittelee kokonaisella annoksella hormonihoitoa vain transmiehille ja transnaisille. Muunsukupuolisille suositellaan pieniannoksista hoitoa riippumatta yksilöllisistä tarpeista.

PALKO pitää hormonihoidon edellytyksinä pitkäkestoista sukupuoliristiriitaa (> 2 vuotta), kun WPATH:lla tällaista rajoitusta ei ole. Muita edellytyksiä PALKO:lla ovat kyky kuvata johdonmukaisesti dysforian aiheuttamaa haittaa ja kärsimystä, persoonallisuus- ja identiteettikehityksen riittävä jäsentyneisyys, psykiatristen oireiden asianmukainen hoito, sekä potilaan kyky tiedostaa hoitojen mahdolliset riskit ja ilmaista halunsa kehonsa muokkaamiseen. Sukupuolidysforian kestoa lukuun ottamatta vaatimukset vastaavat WPATH:n vaatimuksia. WPATH kuitenkin toteaa, että tietyissä olosuhteissa voi olla hyväksyttävää tarjota hormonihoitoa potilaalle, joka ei täytä kaikkia edellytyksiä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi valvotun hoidon helpottaminen käyttämällä tunnetusti laadukkaita hormoneja vaihtoehtona laittomille tai valvomattomille hormoneille tai hoidon tarjoaminen potilaille, joiden sukupuoli on jo vakiintunut ja jotka ovat aikaisemmin käyttäneet hormoneja.

Rintakehään kohdistuva kirurgia

PALKO:n suosituksissa kuvataan, että palveluvalikoimaan eivät kuulu kirurgiset toimenpiteet, jotka ovat rinnastettavissa esteettiseen kirurgiaan tai vastaaviin toimenpiteisiin, joiden perusteena on erilaisista syistä johtuva tyytymättömyys kehoon. Tällä perusteella palveluvalikoimaan kuuluu rintojen feminisaatio mutta ei rintojen suurentaminen. Rintojen feminisaatiota ei kuvata muunsukupuolisten hoitosuosituksissa. WPATH kuvaa rintojen suurennusta yhtenä mahdollisena hoitotoimenpiteenä.

PALKO asettaa rintakehän maskulinisaation edellytykseksi painorajan noin BMI 30 sekä vuoden kestäneen hormonihoidon. Ei-binäärisillä kirurgian saaminen kuvataan mahdolliseksi, mikäli taustalla on erityisen pitkäkestoista ja vaikeaa dysforiaa. WPATH ei aseta tällaisia vaatimuksia hoidolle.

PALKO:n suosituksissa sukuelinkirurgia rajataan koskemaan binäärisesti identifioituvia transsukupuolisia. WPATH:n suositus ei rajoita sukuelinkirugiaa identiteetin perusteella. PALKO painottaa erikseen, ettei sukuelinkirurgialla rakenneta sukuelimiä, jotka niin sanotusti ‘eivät kuulu normaaliin kehoon’. Tällä viitataan esimerkiksi tilanteeseen, jossa sukuelimet muistuttaisivat mies- ja naistyypillisiä sukuelimiä yhtä aikaa.

WPATH kuvaa sukuelinkirurgian vaihtoehtoina seuraavia: penektomia (peniksen poisto), kivesten poisto, vaginoplastia, klitoroplastia, vulvoplastia, kohdunpoisto, munanjohdinten ja munasarjojen poisto, virtsaputken kiinteän osan rekonstruktio, joka voidaan toteuttaa metoidioplastialla tai falloplastialla (käyttämällä varsitettua tai vapaata verisuonitettua läppää), vaginektomia, skrotoplastia sekä erektio- ja/tai kivesproteesien asentaminen. WPATH ei kuvaa rajoituksia sen suhteen, etteikö sukuelinkirurgialla voitaisi rakentaa yksilöllisiä ratkaisuja.

Muut hoidot

Binäärisesti identifioituvien transihmisten kohdalla PALKO kuvaa muita hoitoja täydennettävän tarvittaessa muun muassa partakarvojen poistolla, puheterapialla ja kurkunpäähän kohdistuvalla leikkauksella. Ei-binääristen kohdalla suosituksessa kuvataan harvojen saaneen puhe- tai ääniterapiaa.

WPATH ei erottele hoitoja sukupuoli-identiteetin perusteella. Suositus kuvaa laajasti erilaisia hoitoja, joista sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset ovat hyötyneet. Hoitoja kuvataan tarkemmin taulukossa.

WPATH ei kuvaa suosituksissaan apuvälineitä, mutta PALKO kuvaa, että apuvälineiden yleisten luovutusperiaatteiden täyttyessä transnaisen on mahdollista saada hoitavan lääkärin tekemän yksilöllisen arvion perusteella peruukki ja transmiehen penis- tai erektioproteesi. Rintaproteesi transnaisella ja binderit transmiehellä voivat yksilöllisen lääketieteellisen arvion perusteella olla rintakehäkirurgian vaihtoehtoja. Ei-binääristen transihmisten kohdalla apuvälineitä ei kuvata.

Lisääntymisterveys

WPATH suosittelee, että lisääntymistä koskevista asioista tulisi keskustella potilaan kanssa ennen hoitoja, jotka voivat vaikuttaa lisääntymiskykyyn. Sukusolujen talteenottamismahdollisuuksista tulisi antaa tietoa. Transsukupuolisilta, muunsukupuolisilta ja kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvilta henkilöiltä ei pitäisi evätä lisääntymismahdollisuuksia mistään syystä. PALKO ei ota kantaa lisääntymisterveyteen. Suomessa vaaditaan tällä hetkellä lisääntymiskyvyttömyyttä sukupuolen juridista vahvistamista varten.

Yhteenveto PALKO:n ja WPATH:n suosituksista aikuisille

PALKO on jakanut hoitosuositukset koskemaan erikseen binäärisesti identifioituvia transsukupuolisia (miehiä ja naisia) ja ei-binäärisesti identifioituvia transsukupuolisia (muunsukupuoliset, sukupuolettomat, muut sukupuolen variaatiot). WPATH ei erottele hoitosuosituksissaan potilaita identiteetin normatiivisuuden mukaan, vaan suositukset koskevat kaikkia transihmisiä sukupuoli-identiteetistä riippumatta sekä kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvia ihmisiä (gender non-conforming).

Taulukko: Yhteenveto WPATHin ja PALKOn hoitosuosituksista aikuisille

ALAIKÄISET

Mielenterveys

WPATH kuvaa alaikäisten psykososiaalisen hoidon tarvoitteita seuraavasti:
1) Ammattilaisten tulisi auttaa perheitä, jotta ne suhtautuisivat hyväksyvämmin ja kannustavammin lapsen tai nuoren sukupuolidysforiaan liittyviin huoliin; 2) Psykoterapian tulisi keskittyä lapsen tai nuoren sukupuolidysforian tuottaman ahdistuksen vähentämiseen ja muiden psykososiaalisten vaikeuksien parantamiseen. Sukupuolenkorjaukseen pyrkivien nuorten psykoterapiassa voidaan keskittyä tukemaan heitä ennen korjausta, sen aikana ja sen jälkeen; 3) Ei tulisi tarjota hoitoa, joka pyrkii muuttamaan henkilön sukupuoli-identiteettiä ja sukupuoli-ilmaisua vastaamaan syntymässä määriteltyä sukupuolta ( tämä on tuloksetonta  ja epäeettistä), 4) Perheenjäseniä tulisi tukea käsittelemään epävarmuutta ja ahdistustaan; 5) Mielenterveysalan ammattilaisten ei pitäisi tyrkyttää lapselle tai nuorelle binääristä sukupuolikäsitystä. Heidän tulisi antaa asiakkailleen runsaasti tilaa tutkia eri mahdollisuuksia sukupuolen ilmaisulle; 6) Asiakkaita ja heidän perheitään tulisi tukea vaikeiden päätösten teossa, esim. sosiaalisen transition ajoituksen suhteen; 7) Terveydenhoidon ammattilaisten pitäisi tukea ja neuvoa asiakkaitaan ja heidän perheitään asioiden hoidossa ja viestinnässä yhteisön jäsenten ja opettajien, koululautakuntien ja tuomioistuinten sekä muiden vastaavien viranomaisten kanssa; 8) ammattilaisten tulisi pyrkiä säilyttämään hoitosuhde sukupuolinormeista kokemukseltaan tai ilmaisultaan erottuvien lasten tai nuorten ja heidän perheidensä kanssa kaikkien sosiaalisten ja fyysisten muutosten läpi. 

PALKO:n mukaan sukupuoli-identiteetin variaatioiden ensivaiheen hoito lapsuus- ja nuoruusvuosina on psykososiaalinen tuki ja tarvittaessa sukupuolisensitiivinen terapia ja mahdollisten samanaikaisten psykiatristen häiriöiden hoito. PALKO ei kuvaa psykososiaalisen hoidon sisältöjä ja tavoitteita.

WPATH asettaa selkeät standardit mielenterveyden ammattilaisille, jotka työskentelevät sukupuoliristiriitaa kokevien alaikäisten kanssa. Nämä ovat pääpiirteittäin vastaavat kuin aikuisten kohdalla, eli maisterin tutkinto tai vastaava kliinisen käyttäytymistieteen alalla, kyky tunnistaa ja diagnosoida muita mielenterveysongelmia ja erottaa ne sukupuolidysforiasta, asiantuntemus kokemukseltaan tai ilmaisultaan epänormatiivisista identiteeteistä ja sukupuolen ilmaisutavoista sekä sukupuolidysforian arvoinnista ja hoidosta sekä jatkuva täydennyskouluttautuminen sukupuolidysforian arvioinnissa ja hoidossa. Näiden vähimmäisedellytysten ohella on suositeltavaa, että ammattilainen kehittää ja ylläpitää kulttuurista kompetenssia helpottaakseen työtään transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvien asiakkaiden parissa. Tämä saattaa sisältää esimerkiksi perehtymistä nykyiseen yhteisöön, oikeuksien

ajamiseen ja yhteiskuntapoliittisiin kysymyksiin, jotka ovat tärkeitä asiakkaille ja heidän perheilleen. Lisäksi henkilöllä on oltava kehityspsykologista osaamista.

PALKO taas kuvaa, että psykososiaalista tukea tulisi olla helposti saatavissa lapsen oman elinympäristön terveydenhuoltojärjestelmässä (koulu- tai opiskeluterveydenhuolto, perusterveydenhuolto) eikä sukupuoliristiriitaan liittyviä tuntemuksia tule tulkita välittömästi erikoissairaanhoidon selvityksiä tai hoitotoimenpiteitä vaativaksi.

Lapsen sosiaalisen transition osalta WPATH painottaa asiaan perehtyneen mielenterveyden ammattilaisen tukea sosiaalisen transition harkinnassa, riskien hahmottamisessa ja vähentämisessä. Suositus kuvaa käytännön tukitoimia lapsuuden sosiaaliseen transitioon. PALKO ei ota kantaa sosiaaliseen transitioon lapsuuden sukupuolidysforian hoitomuotona. Sosiaalisella transitiolla tarkoitetaan sukupuoliroolin muuttamista (esim. pukeutuminen, nimi ja tilat, joita lapsi käyttää). Sosiaalinen transitio on mahdollista ilman fyysisiä korjaushoitoja, ja mahdollistaa palaamisen myös aiempaan sukupuolirooliin, mikäli lapsi myöhemmin toivoo tätä.

Hormoni- ja leikkaushoidot

WPATH painottaa sitä, että kieltäytyminen oikea-aikaisten hoitotoimenpiteiden antamisesta nuorelle saattaa pitkittää sukupuolidysforiaa ja edistää sellaisen ulkonäön kehittymistä, joka voi aiheuttaa kaltoinkohtelua ja leimautumista. Kieltäytyminen puberteetin jarrutushoidon ja/tai feminisoivan tai maskulinisoivan hormonihoidon antamisesta ei ole nuoren hyvinvoinnin kannalta neutraali päätös. 

PALKO korostaa suosituksessaan erityisesti nuorten sukupuolenkorjaushoitojen riskejä, eikä kuvaa sitä, miten nuorten hyvinvointia voidaan edistää tilanteessa, jossa fyysisiin hoitoihin ei voida vielä edetä. WPATH:n suositus huomioi, että puberteettia jarruttavien hormonien varhainen käyttö voi ehkäistä sukupuolidysforian kielteiset sosiaaliset ja emotionaaliset vaikutukset tehokkaammin kuin niiden myöhempi käyttö.

WPATH jakaa alaikäisten hoidot kolmeen luokkaan: kokonaan peruttavissa oleviin hoitoihin (murrosiän viivästyttäminen), osittain peruttavissa oleviin hoitoihin (estrogeeni- ja testosteronihoidot) ja peruuttamattomiin hoitoihin (leikkaushoidot). 

Hormonihoito

Murrosikää viivästyttävät hoidot luetaan kokonaan peruttavissa oleviin hoitoihin. 

WPATH suosittelee seuraavia kriteereitä murrosikää jarruttavan hoidon käyttöön: 1) Nuorella on ollut jo pitkään ja intensiivisesti sukupuolinormeista erottuvaa kokemusta tai ilmaisua tai sukupuolidysforiaa (joko tukahdutettua tai ilmaistua); 2) Sukupuolidysforia on ilmaantunut tai pahentunut puberteetin alettua; 3) Mahdolliset samanaikaisesti esiintyvät psykologiset, lääketieteelliset tai sosiaaliset ongelmat, jotka voivat vaikuttaa hoitoon (esimerkiksi vaarantaa hoidon noudattamisen), on havaittu sellaisiksi, että nuori on riittävän vakaa aloittaakseen hoidon; 4) Nuori on antanut tietoisen suostumuksen ja – erityisesti, jos nuori ei ole vielä saavuttanut lääketieteelliseen suostumukseen tarvittavaa ikää – vanhemmat tai muut huoltajat ovat suostuneet hoitoon ja ovat mukana tukemassa nuorta koko hoitoprosessin ajan.

PALKO suosittelee, että mikäli lapsella ennen puberteetin käynnistymistä todetaan pitkäaikainen kokemus identifioitumisesta vastakkaiseen sukupuoleen ja sukupuoliahdistuksen oirekuva, joka voimistuu puberteetissa, voidaan hänet puberteetin käynnistyttyä ohjata puberteetin jarrutushoidon arvioon alaikäisten sukupuoli-identiteetin tutkimusryhmiin.  Mahdollinen puberteettia jarruttava hoito voidaan aloittaa näiden tutkimusten perusteella tapauskohtaisesti tarkan harkinnan ja asianmukaisten diagnostisten tutkimusten jälkeen, jos siihen on lääketieteelliset indikaatiot, eikä ole vasta-aiheita. 

WPATH suosittelee puberteettia jarruttavan hoidon aloittamista niin, että nuori on kokenut murrosiän ainakin Tannerin 2. vaiheeseen saakka (joillain jo 9-vuotiaana, joillain myöhemmin). PALKO ei kuvaa sitä, missä iässä puberteettia jarruttava hoito käytännössä voi mahdollistua. Tällä hetkellä sukupuoliristiriitaa ei kuitenkaan diagnosoida lastenpsykiatriassa, ja käytännössä sen toteaminen on mahdollista vasta, kun puberteetti on edennyt pitkälle, jolloin jarrutushoidot eivät ole enää tehokkaita. PALKO:n suositus ei ota kantaa siihen, miten tilannetta olisi korjattava, tai edes huomaa ongelman olemassaoloa.

PALKO ei erittele binäärisiä ja ei-binäärisiä identiteettejä alaikäisten suosituksissaan, mutta puhuu ns. vastakkaisesta sukupuolesta, joka viittaa siihen, että hoidot olisi suunnattu binäärisesti identifioituville lapsille ja nuorille.

Estrogeeni-, antiandrogeeni ja testosteronihoitojen osalta WPATH ei kuvaa tiettyä ikää, jolloin hoidot olisi suositeltavaa aloittaa. PALKO pitää 16 vuotta näiden hoitojen alaikärajana.

Kirurgiset hoidot

PALKO ei suosittele kirurgisia hoitoja lainkaan alaikäisille. WPATH suosittelee, ettei kirurgiaa tulisi tehdä ennen kuin potilas on saavuttanut iän, jossa voi laillisesti tehdä itseään koskevia lääketieteellisiä päätöksiä, eikä ennen kuin potilas on elänyt vähintään 12 kk identiteettiään vastaavassa sukupuoliroolissa.

Yhteenveto PALKO:n ja WPATH:n suosituksista alaikäisille

Taulukko: Yhteenveto PALKO:n ja WPATH:n suosituksista alaikäisille

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa, Julkaisut | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa PALKO:n ja WPATH:n hoitosuositusten vertailu

Tiedote: Trasekin työ ihmisoikeuksien puolesta jatkuu

Trasek ry on ihmisoikeus- ja asiantuntijajärjestö, joka on puolustanut sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksia ja yhteiskunnallista asemaa jo yli 30 vuotta. Tätä työtä se on tehnyt pitkäjänteisesti vaikuttamalla yhteiskunnassa muun muassa niillä tasoilla, jotka ovat olleet vastuussa transihmisille annettavista hoidoista. Trasek ry. oli mukana, kun nykyinen translaki laadittiin, ja tällä hetkellä toimimme ahkerasti Translain ihmisoikeusperustaisen uudistamisen hyväksi, joka on yksi vuoden 2020–21 prioriteeteistamme. Järjestön toiminta on täysin vapaaehtoista, eikä järjestöllä ole palkattua työntekijää tai omaa toimistotilaa. Toiminta perustuu muun muassa lahjoituksiin ja avustuksiin.

Trasekin hallituksen entisen puheenjohtajan sekä usean hallituslaisen eroilmoitukset Twitterissä ovat luonnollisesti herättäneet huolta transyhteisössä ja liittolaisissa, ja sosiaalisessa mediassa on pohdittu, onko Trasekin linja ihmisoikeustyöhön muuttunut. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, sillä Trasekin linjaus ihmisoikeustyön ja siihen liittyvän aktivismin suhteen ei ole muuttunut missään Trasekin hallituksen kokouksessa tehdyssä päätöksessä. Sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia tulee yhä puolustaa, ja tätä työtä järjestömme tekee uutterasti monella eri tavalla.

Taustalla tapahtuva vaikuttamistyö näyttäytyy arjessa ajoittain hitaana; koko transyhteisöä ja transihmisten läheisiä edesauttavat lainsäädännölliset muutokset eivät tapahdu hetkessä. Toimintaamme kuuluu muun muassa neuvonta, tiedon tuottaminen, kouluttaminen, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö, terveydenhuollon asiakkaiden oikeusturvan valvominen sekä sanansaattajana toimiminen yhteisön jäsenten, terveydenhuollon asiakkaiden ja ammattilaisten välillä. Tekemämme asiantuntijatyö tapahtuu usein taustalla, ilman laajaa sosiaalisen median näkyvyyttä. Suuri osa niistä ihmisistä, joihin työmme vaikuttaa eniten suoraan tai epäsuorasti, ei esiinny julkisuudessa tai sosiaalisessa mediassa. He ovat esimerkiksi terveydenhuollon asiakkaita, koululaisia, transihmisten läheisiä tai ihmisiä, joiden oikeusturvaa on loukattu työpaikalla.

Koronakevät on ollut raskas ja rajoitukset pakottivat myös Trasekin etätyöskentelyyn. Valitettavasti tämän vuoden hallitus ei ehtinyt tavata kertaakaan kasvotusten ennen juhannuksena tapahtunutta muutaman jäsenen eroamista. Nyt kun rajoituksia on alettu purkaa, on myös Trasek aloittanut paluun arkeen. Trasekin arki on sitä, millaista jäsenet siitä tekevät. Toivottavasti tänä kesänä vielä ehdimme järjestää perinteisen ja paljon toivotun Trasekin piknikin!

Suoran toiminnan ruohonjuuritason aktivismille ja sosiaalisen median some-aktivismille on varmasti tarvetta, ja vastikään perustetulla Trans ry:llä on tilaa toimia myös ihmisoikeuskentällä; Trasek toivottaakin tuoreen järjestön lämpimästi tervetulleeksi tasa-arvotyön pariin. Päättäjiin sekä hoitotahoihin vaikuttava, lainsäädännön tasolla tapahtuva monen kymmenen vuoden asiantuntijatyö ja Trasek ry:n harjoittama monipuolinen vaikuttamistyö ei ole ristiriidassa rauhanomaisen aktivismin kanssa. Aktivismin tapoja on monenlaisia, ja sitä tehdään yhteiskunnan monilla eri tasoilla, kukin omien kykyjensä, resurssiensa ja tärkeysjärjestyksensä mukaan. Aktivismille ei siksi ole olemassa yhtä määritelmää, jonka jokin yksittäinen järjestö voi sanella. Trasek ry:ssä tehdään siis edelleen monenlaista vaikuttamistyötä – eli aktivismia – ja järjestö sitoutuu toiminnassaan aina väkivallattomaan toimintaan ja turvallisemman tilan periaatteisiin.

Trasek ry toivoo tulevaisuudessa lisää järjestörajat ylittävää dialogia, jossa tavoitteena on turvata transihmisten itsemääräämisoikeus ja yhdenvertaisuus yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Kiitämme jäseniämme ja yhteistyötahojamme siitä tuesta ja luottamuksesta, josta olemme saaneet nauttia vuosien varrella.

Tallennettu kategorioihin Tiedotteet, Uutiset | Kommentit pois päältä artikkelissa Tiedote: Trasekin työ ihmisoikeuksien puolesta jatkuu

Sosiaali- ja terveysministeriön translain valmistelutyöryhmän selvitys

Trasek ry:n tiedote

21.2.2020

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee asetti 16.4.2019 antamallaan päätöksellä translainsäädännön uudistamisen valmistelutyöryhmän toimikaudelle 1.5.2019 – 31.1.2020. Valmistelutyöryhmä julkaisi 31.1.2020 raportin Vaihtoehtoiset sääntelymallit sukupuolivähemmistön oikeudellisen aseman järjestämiseksi. Trasek ry oli valmistelutyöryhmän kuultavana muiden ihmisoikeusjärjestöjen kanssa syksyllä 2019. Kiitämme erityisesti valmistelutyöryhmää osallistavasta ja läpinäkyvästä työskentelystä. 

Trasek ry kiittää valmistelutyöryhmää mahdollisuudesta tulla kuulluksi translain valmistelussa sekä mahdollisuudesta lausua valmistelutyöryhmän raportista ennen sen julkistamista. Kannatamme sellaista sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen kohdalla laajaa mallia, joka perustuu henkilön omaan ilmoitukseen (vaihtoehto B: Ilmoitusmenettely). Tässä mallissa itsemäärittelyoikeus toteutuisi ja se vastaisi hallitusohjelmassa kirjattuja tavoitteita parhaiten.

Trasek ry toteaa, että suppea malli ei vastaa sukupuolivähemmistöjen ihmis- ja perusoikeuksia ajavien järjestöjen näkemystä translain kokonaisuudistuksesta. Samoin toisen, vaihtoehtoisen, laajan mallin harkinta-aika (vaihtoehto A: harkinta-aika) loukkaisi sukupuoltaan korjaavien ihmisten oikeuksia edellyttämällä pitkää harkinta-aikaa sukupuolen juridisen vahvistamisen osalta. 

Esitämme, että sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen tulisi koskea myös alle 18-vuotiaita. Valmistelutyöryhmän raportissa alaikäisten oikeudet on huomioitu suhteellisen hyvin, mutta Trasek ry esittää huolensa alaikäisten oikeuksien kohdalla. Tämän lisäksi sukupuolen oikeudellista vahvistamista ei tulisi kirjata kohdistuvaksi vastakkaiseen sukupuoleen vaan kirjauksessa tulisi ottaa huomioon sukupuolen moninaisuus. Muunsukupuolisten henkilöiden oikeudet tulla tunnustetuksi lainsäädännöllisesti tulisi asettaa tavoitteeksi myös translakia ja sen liitännäislakeja uudistettaessa. Onkin hyvä, että muistio huomioi muunsukupuolisten haasteellisen oikeudellisen tilanteen. Kolmannen juridisen sukupuolivaihtoehdon eteen tulisi myös Trasekin mukaan käynnistää oma lainvalmisteluprosessinsa. 

Trasek ry kiittää raportissa esiin nostettua huolta intersukupuolisten lasten tarpeettomista ja potilaiden itsemääräämisoikeutta loukkaavista kosmeettisista ja sukupuoliominaisuuksia muokkaavista lääketieteellisistä toimenpiteistä. Huomautamme kuitenkin, että vaikka vanhemmuuteen liittyvää sääntelytarvetta on muistiossa pohdittu, sukupuolineutraalit vanhemmuusmerkinnät on kirjattu “sateenkaarijärjestöjen toivomuksena”, ei työryhmän esittämänä sääntelyvaihtoehtona. Trasekin kanta on, että valmisteilla olevassa vanhemmuuslaissa tulee huomioida sukupuolisensitiivisyys sukupuolineutraaleilla vanhemmuusmerkinnöillä, jotta lainsäädäntö olisi kaikille yhdenvertainen ja tasa-arvoinen, sukupuolesta riippumatta. 

Trasek odottaa jännityksellä, että perhe- ja peruspalveluministeri Kiuru asettaa työryhmän, joka valmistelee hallituksen esitystä sekä toivottaa menestystä translain uudistamiseen ihmisoikeuksia kunnioittavaksi. 

Trasek ry

Turussa 21. helmikuuta 2020

Valtioneuvoston kanslian hankeikkuna/Translain uudistamisen valmistelutyöryhmä

Vaihtoehtoiset sääntelymallit sukupuolivähemmistöjen oikeudellisen aseman vahvistamiseksi -raportti

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Kommentit pois päältä artikkelissa Sosiaali- ja terveysministeriön translain valmistelutyöryhmän selvitys

Trasek ry:n kannanotto Ylen MOT-ohjelmaan 9.12.2019

Trasek ry pitää positiivisena asiana, että detransitioitumisesta sekä (trans)nuorten tarpeista syntyy yhä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Setan hallituksen puheenjohtaja Sakris Kupila totesi MOT:n dokumentissa osuvasti, että detranstioituminen on osa sukupuolen moninaisuutta ja siten siitä keskusteleminen on tärkeää. 

On tärkeää kiinnittää huomioita nuorten mielenterveysongelmiin ja kysyä, miten heitä voi parhaiten tukea. Samalla tavalla on olennaista kysyä, miten vanhempia tuetaan ja miten heille annetaan tutkimukseen perustuvaa tietoa niin lasten ja nuorten mielenterveysongelmista kuin myös sukupuolen moninaisuudesta. Läheisten aikuisten tuki on tärkeää kaikille nuorille. Transnuorille omaksi kokemassaan sukupuolessa eläminen arjessa, sekä läheisten aikuisten tuki tässä sosiaalisessa transitiossa, parantaa näiden nuorten hyvinvointia merkittävästi. Tuoreen Kouluterveystietokyselyn mukaan yksi neljästä sateenkaarinuoresta kokee fyysistä väkivaltaa kotona. Meitä Trasekissa ilahduttaa suuresti nähdä, miten MOT-dokumentissa esiintyvän Mesin kohdalla läsnäolevat aikuiset ovat hänen arjessaan mukana ja tukevat häntä. 

Ohjelmassa valitettavasti sekoittuvat useassa kohdassa kaksi eri asiaa: nuorten mielenterveysongelmat ja sukupuoliristiriita. Toimittaja tekee perustelemattomia johtopäätöksiä näiden yhteydestä. Toisen haastateltavan, Nitan, kohdalla korostuvat mielenterveysongelmien aiheuttamat haasteet. Keskeinen ongelma ovatkin Suomen riittämättömät mielenterveyspalvelut ja pitkät jonotusajat hoidon piiriin. Transsukupuolisuuden lisääntynyt esiintyvyys ei suoraan linkity mielenterveysongelmiin vaikka hoitamattomana sukupuoliristiriita voi oirehtia myös mielenterveydellisinä ongelmina. Vaikka mielenterveydestä on olennaista puhua osana keskustelua sukupuolesta tulee keskustelussa olla tarkka siinä miten nämä asiat liitetään toisiinsa. 

Keskeistä ohjelmassa olisi ollut tehdä selkeä erottelu terveydenhuollon ja järjestökentältä tulevan tuen välillä. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus (ent. TTP) tarjoaa sosiaalista tukea ja siten käynnit siellä eivät linkity mitenkään lääketieteelliseen transprosessiin. Valitettavasti MOT:n dokumentissa tätä eroa ei tehdä riittävän selväksi. Samaten jää epämääräiseksi miten alaikäisen sukupuolenkorjausprosessiin hakeutuneen henkilön hoitopolku etenee. Alaikäisille ei tarjota leikkaushoitoja Suomessa. Trasekin tietojen mukaan hormonihoitoa ei juurikaan käytetä alaikäisten hoidossa. Hormoniblokkerihoidot, joista puhutaan translakiuudistukseen liittyvässä keskustelussa, sen sijaan mahdollistaisivat nuorille lisäaikaa pohtia rauhassa mahdollisia tulevia korjaushoitoja. Kuitenkin hormoniblokkerihoitojen saaminen, sekä Trasekin että translasten ja -nuorten vanhemmilta saatujen tietojen mukaan, on hyvin harvinaista. 

Ohjelmassa esitetään, että “netissä” ja “nettipalstoilla” vieraileva nuori voi joutua  transyhteisön painostamaksi tai ajautua sen vaikutuksesta itselleen vahingolliseen käytökseen. Saman väitteen voi käytännössä esittää mistä tahansa nuoriin liittyvästä asiasta. Internetin käyttöä on pidetty sen alkuajoista asti altistavana tekijänä ongelmakäytökseen. Tässäkin keskustelussa korostuu luotettavien aikuisten sekä asiallisen tiedon rooli. Nuorelle on tarjottava sekä läheisten aikuisten että asiantuntijoiden tukea ja mahdollisuus puhua turvallisessa ympäristössä aiheesta, joka hämmentää tai ahdistaa.

Ohjelmassa esitetään useita peräkkäisiä puheenvuoroja siitä, kuinka nimenomaan vertaisryhmä olisi aiheuttanut ahdistuksen ja saanut yksinään aikaan halun korjata sukupuolta. Transaktivistien haastattelu olisi saattanut antaa monipuolisemman kuvan siitä, miten itsenäisesti järjestäytyvät vertaisryhmät toimivat silloin, kun vertaistuen piiriin hakeutuu uusi henkilö, joka kokee sukupuoli-identiteettiin liittyvää hämmennystä, ahdistusta tai ristiriitaa. Lähtökohtaisesti vertaistuen piirissä kuunnellaan ihmisen omaa kokemusta ja annetaan hänelle tilaa pohtia omaa sukupuoltaan rauhassa. 

Ohjelmassa esiintyneiden huoltajien huoli siitä, että sukupuoliristiriita syntyy tyhjästä hyvin äkillisesti (ns. Rapid Onset Gender Dysphoria eli ROGD) on ensinnä ongelmallinen siksi, että se ei suinkaan aina vastaa transsukupuolisen omaa kokemusta. Toiseksi, se pohjautuu yhteen, myöhemmässä tieteellisessä tarkastelussa kumottuun, tutkimukseen, jonka tutkimusasetelma ei täyttänyt hyvän tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Ohjelman tekijöiden vastuulla olisi ollut tehdä taustatyö huolellisesti. 

MOT-dokumentti tuottaa harhakuvan siitä, että kyseessä olisi yleinen ilmiö jossa sukupuoliristiriidan kokemus syntyy tyhjästä. Ohjelmassa esitetään myös, että vain vanhemmat kykenevät arvioimaan nuoren sukupuoliristiriidan kokemuksen äkillisyyden. Tästä oletuksesta käsin toimiessa lähestytään niin Lapsen oikeuksien kuin lain rikkomista. Tässä kehystyksessä maalataan kohtuuttomia uhkakuvia siitä, että lapsi voidaan huostaanottaa hoitojen takaamiseksi. Dokumentissa haastateltua huostaanotettua nuorta tai lastensuojeluviranomaisia ei kuitenkaan esimerkiksi kuultu ollenkaan. 

Trasek kannustaa myös jatkossa sisällyttämään esimerkiksi muunsukupuoliset sekä  transtytöt ja -naiset keskusteluun. Muutoin aiheeksi rajautuu syntymässä tytöiksi määriteltyjen kehonkuva, eikä niinkään transsukupuolisuus, transnuoret tai detransitioituminen. Lisäksi pidämme kummallisena, ettei ohjelmassa huomioitu yhtään henkilöä jonka elämänlaatu olisi parantunut korjausprosessin myötä. Sekä maailmalla että Suomessa on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että useimmiten korjausprosessi parantaa elämänlaatua. 

Trasek haluaa kiinnittää huomion siihen, miten ohjelman kehystys tuottaa hyvin yksipuolisen ja sensaationhakuisen kuvan transnuorten hoidoista ja aiheuttaa näin sekä transvihaa että psyykkistä kuormitusta jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevalle vähemmistölle. Ohjelmassa sekoitetaan lääketieteellinen transitio ja sosiaalinen transitio. Siinä yhdistetään myös useamman kerran nuorille ja aikuisille tarjottavat hoidot ja jätetään kokonaan selventämättä, miten nuorten ja aikuisten hoitopolut eroavat toisistaan. 

Ohjelmassa mainitaan myös, että detransitioita on enemmän kuin aikaisemmin. Toimittaja jättää mainitsematta sen, että transitioiden määrän kasvaessa myös detransitioiden määrä kasvaa. Trasekin haastatteleman transpoliklinikan työntekijän mukaan detransitioiden määrä ei kuitenkaan ole kasvanut suhteellisesti enemmän vaan nimenomaan samassa tahdissa transitioiden kanssa. Tämä viittaa suoraan siihen, että detransitioiden määrä on suhteellisen vakio.

Trasek ry:n näkökulmasta ainakin seuraavia hyvien journalististen tapojen periaatteita ei ole noudatettu:

12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

27. Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. 

Trasek ry:n hallitus 

Lisätietoja tarvittaessa antaa Trasekin puheenjohtajisto, puheenjohtajisto(a)trasek.fi 

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa, Tiedotteet | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Trasek ry:n kannanotto Ylen MOT-ohjelmaan 9.12.2019

Trasek käynnistää #translaki2019-kampanjan translakiuudistuksen puolesta

Kuvassa teksti: Translaki 2019. Tehdään tästä tulevaisuudesta totta.

Trasek ry potkaisee käyntiin kampanjan, joka vaatii translain kokonaisuudistusta!

#translaki2019 on kampanja, jonka tavoitteena on saada translain kunnianhimoinen uudistus kirjatuksi Suomen uuteen hallitusohjelmaan. Uudistuksen myötä keneltäkään suomalaiselta ei enää vaadittaisi lisääntymiskyvyttömyyttä tai raskasta vuosia kestävää lääketieteellistä tutkimusta ehtoina oikean juridisen sukupuolen vahvistamiseksi. Sukupuolen juridinen korjaaminen tulee erottaa lääketieteellisestä ja psykiatrisesta prosessista. Juridisen sukupuolen vahvistamisen tulee Suomessakin perustua vain ihmisen omaan ilmoitukseen.

Kuvassa teksti: ”Mulle uusi translaki merkitsisi vapautta.” #translaki2019

Kampanjaa kanssamme on ollut toteuttamassa pro bonona viestintätoimisto Miltton oy. Kampanjaa tukevat myös mm. Seta ry, Väestöliitto, Amnesty, Sinuiksi tuki- ja neuvontapalvelu, Sateenkaariperheet ry ja Miehet ry.

Haluamme kutsua teistäkin jokaisen näyttämään tukenne, jotta translain uudistuksen jälkeisestä Suomesta tulee oikeasti totta. Näin voit osallistua kampanjaan:

– Voit kertoa sosiaalisen median kanavissa että kannatat translain muuttamista ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi käyttämällä aihetunnistetta #translaki2019.
– Voit vaihtaa profiilikuvaan kampanjan kuvakehyksen hakemalla translaki2019-hakusanalla täältä:https://www.facebook.com/profilepicframes
– Voit taklata yleisiä ennakkoluuloja jakamalla somejakokuvia, jotka on koottu Facebook-sivun kuva-albumiin https://www.facebook.com/pg/Translaki2019/photos/?tab=album&album_id=466943974139766.
– Voit tukea kampanjaa lahjoittamalla Setan meille järjestämään varainkeruuseen. Pienikin lahjoitus auttaa ja käytetään lyhentämättömänä Trasekin työhön: https://www.facebook.com/donate/665185963911428/10156525214449412/

Täällä voitte seurata kampanjan etenemistä:
www.translaki2019.fi
Facebook Translaki 2019
Twitter: @translaki2019
Instagram: @translaki2019

Kampanjan aihetunniste on #translaki2019

Kuvassa teksti: Translain uudistuksen jälkeinen Suomi näyttää tältä. Tehdään tästä tulevaisuudesta yhdessä totta. #translaki2019

Tallennettu kategorioihin Uutiset | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Trasek käynnistää #translaki2019-kampanjan translakiuudistuksen puolesta

Tuore tutkimus: Vain viidennes suomalaisista vastustaa translain uudistusta

Eniten kannatusta translain uudistus saa nuorempien ikäryhmien keskuudessa. Mitä paremmin translain muutostarpeet ymmärretään, sitä todennäköisemmin muutosta kannatetaan. Neljä viidestä asian tuntevista on sitä mieltä, että Suomen tulee uudistaa muista Pohjoismaista jälkeen jäänyt translakinsa, kertoo maaliskuussa toteutettu kyselytutkimus.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, eduskunnan oikeusasiamies, monet kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöt sekä laaja kansanrintama ovat ottaneet kantaa translain uudistuksen puolesta. Lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta on luovuttava, ja sukupuolen juridinen vahvistaminen tulee irrottaa lääketieteellisestä prosessista ja psykiatrisesta arviosta. Translain uudistus on toteutettava osana seuraavaa hallitusohjelmaa, vaatii Trasek ry.

Kuvassa teksti: 42& suomalaisista kannattaa translain uudistusta. Eniten uudistusta kannatetaan: Tampereella (58%), pääkaupunkiseudulla (55%).

Suomen transihmisiä koskeva lainsäädäntö on tällä hetkellä pahasti jäljessä aikaansa ja muita Pohjoismaita. Lain uudistusta seuraavalla hallituskaudella vaatii laaja joukko ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöjä, puolueita ja kansalaisia. Tuore tutkimus myös kertoo, että suomalaiset ovat valmiita translain uudistukseen: vain viidennes kansalaisista vastustaa lain uudistusta.

Sukupuolivähemmistöjen perusoikeuksia ajava Trasek ry teetti tutkimuksen suomalaisten asenteista translain uudistusta kohtaan. Tutkimuksen toteutti tutkimusyhtiö Bilendi Oy viikolla 12. Kyselyn otos 1000 suomalaista vastaa täysi-ikäisiä suomalaisia alueelliselta, ikä- ja sukupuolijakaumaltaan. Tulosten virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä.

Puolet suomalaisista vaatii hedelmättömyysvaatimuksesta luopumista, lain kokonaisuudistuksen kannatus laajinta nuorten keskuudessa

Kuvassa teksti: 4/5 translakia tuntevista on uudistamisen kannalla. 18-34-vuotiaista puolet kannattaa translain uudistamista. 18-24-vuotiaat tuntevat lain parhaiten. 55% 65-75-vuotiaista kannattaa hedelmättömyysvaatimuksesta luopumista.

Yksi lain räikeimpiä ihmisoikeusloukkauksia on vaatimus hedelmättömyystodistuksesta. Puolet suomalaisista on vaatimuksen poiston kannalla ja vain viidesosa vastaan. Kiinnostavasti eniten kannatusta hedelmättömyysvaatimuksen poisto saa vanhimmassa ikäryhmässä: 65-75-vuotiaista 55 prosenttia kannattaa vaatimuksen poistoa. Maantieteellisesti vaatimuksen poistoa kannatetaan eniten Tampereella (58 %) ja pääkaupunkiseudulla (55 %).

Mitä paremmin translain muutostarve ymmärretään, sitä todennäköisemmin lakimuutosta kannatetaan. Neljä viidestä (81 %) asian hyvin tuntevista on sitä mieltä, että Suomen tulee uudistaa translakinsa. Samoin neljä viidestä (82 %) asiaan perehtyneestä on sitä mieltä, että Suomen tulee luopua juridista sukupuoltaan korjaavan hedelmättömyysvaatimuksesta. Kaiken kaikkiaan translain muutostarve tunnetaan parhaiten pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa.

Vastaavanlaisia tutkimustuloksia on saanut aikaisemmin mm. Yhdysvaltalainen UCLA:n The Williams Institute: mitä huonommin transihmisten asioita tunnetaan, sitä konservatiivisemmat ovat asenteet heitä kohtaan.

Eniten kannatusta translain uudistus saa Suomessa nuorempien ikäryhmien joukossa: 18–24-vuotiaista puolet ja 25–34-vuotiaista lähes saman verran kannattaa uudistusta. Uudistus saa kannatusta myös 65–75-vuotiaiden joukossa, joista 45 prosenttia kannattaa uudistusta. 

Äänestyskäyttäytymisen perusteella jaoteltuna translain uudistamista kannattavat vahvimmin vasemmistoliiton (76 %), vihreiden (66 %) ja keskustan (52 %) äänestäjät. Suomalaisista naisista puolet kannattaa translain uudistusta, ja koko kansasta osuus on 42 prosenttia. Lain uudistamista vastustaa yhteensä 21 % suomalaisista. 37 % ei osaa sanoa kantaansa.

Kaiken kaikkiaan 18-24-vuotiaat ovat asian suhteen valveutuneimpia – heidän keskuudessaan pienin osa vastaa translain muutostarpeita koskeviin kysymyksiin “en osaa sanoa”. 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja eduskunnan oikeusasiamies vaativat uudistusta, puolueet sitoutuneet viemään uudistuksen hallitusohjelmaan

Vuonna 2017 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että lisääntymiskyvyttömyyden vaatiminen sukupuolen oikeudellisen korjaamisen ehtona loukkaa ihmisoikeuksia. Nykyisen lain ihmisoikeusloukkauksiin sekä ilmiselviin muutostarpeisiin ovat kiinnittäneet huomiota lukuisat kansalliset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt Mannerheimin Lastensuojeluliitosta Amnesty Internationaliin sekä useat viranomaistahot. Näiden lisäksi eduskunnan oikeusasiamies on antamassaan ratkaisussa painokkaasti kiirehtinyt lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistamista, nykyisen lain nimen muuttamista, täysi-ikäisyyskriteerin uudelleenarviointia sekä sen poistamista sukupuolen oikeudellisessa vahvistamisessa.

Translaista on poistettava vaatimus lääketieteellisestä prosessista ja psykiatrisesta arvioista juridisen sukupuolen korjaamisen ehtona. Juridisen sukupuolen korjaamisen – käytännössä oikean merkinnän saaminen passiin – tulisi perustua ihmisen omalle ilmoitukselle. Sukupuolen juridisen korjaamisen osalta laista tulee poistaa myös vaatimus täysi-ikäisyydestä. 

”Suomen lainsäädäntö on saatettava muiden Pohjoismaiden tasolle”, toteaa Trasek ry:n puheenjohtaja Anna Haapalainen. ”Uusi translaki ei ole keneltäkään pois. Kyse on siitä, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat ja heidän läheisensä on saatettava tasa-arvoisiksi muiden suomalaisten kanssa.”

Puolueista keskusta, kokoomus, SDP, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP ovatsitoutuneet translain uudistukseen.

Tallennettu kategorioihin Tiedotteet, Tutkimukset, Uutiset | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Tuore tutkimus: Vain viidennes suomalaisista vastustaa translain uudistusta

Lista sukupuolineutraaleista etunimistä päivitetty

Lista sukupuolineutraaleista etunimistä on päivitetty. Trasekin aktiivin kokoamassa listassa on nyt 1061 sukupuolineutraalia nimeä, jotka on koottu Väestörekisterikeskuksen tammikuussa julkaisemista tilastoista.

Lista sukupuolineutraaleista nimistä (17749 latausta)
Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Kommentit pois päältä artikkelissa Lista sukupuolineutraaleista etunimistä päivitetty