PALKO:n ja WPATH:n hoitosuositusten vertailu

Koonnut: Ave Valojää

© Trasek ry.

Tässä tekstissä vertaillaan World Professional Association for Transgender Healthin (WPATH) hoitosuosituksia (Standards of Care V7) terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (PALKO) 11.6.2020 antamiin hoitosuosituksiin. WPATH ei ota kantaa siihen, mitä hoitoja sukupuolivähemmistöille tulisi olla saatavilla julkisen terveydenhuollon kautta. Toisin kuin PALKO, WPATH kuvaa erilaisia hyödyllisiksi havaittuja hoitoja, ja suosittelee tiettyjä edellytyksiä hoitoihin.

Teksti vertailee ensin suosituksia aikuisten kohdalla tutkimuksiin ja hoitoon pääsystä, mielenterveydestä hormoni- ja leikkaushoidoista sekä lisääntymisterveydestä ja muista hoidoista.
Vertailujen yhteenvedon jälkeen teksti kartoittaa, mitä hoitosuositukset tarkoittaisivat alaikäisten kohdalla.

Sisällysluettelon löydät tästä.
Voit siirtyä haluamaasi osioon klikkaamalla osion nimeä.

WPATH listaa suosituksessaan hoidon keskeiset periaatteet: 1) kunnioitetaan sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan epänormatiivisia potilaita (sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun eroavaisuuksia ei patologisoida); 2) tarjotaan hoitoa, joka vahvistaa potilaiden sukupuoli-identiteettiä ja vähentää sukupuolidysforian mahdollisesti tuottamaa ahdistusta; 3) tiedostetaan transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan normeja vastaamattomien ihmisten terveydenhoitotarpeet, mukaan lukien sukupuolidysforian hoitovaihtoehtojen hyödyt ja riskit; 4) sovitetaan hoitotapa potilaan erityistarpeisiin, erityisesti sukupuolen ilmaisun tavoitteisiin ja sukupuolidysforian lievittämiseen; 5) helpotetaan pääsyä asianmukaiseen hoitoon; 6) pyydetään potilaalta suostumus ennen hoidon antamista; tarjotaan jatkuvaa hoitoa sekä valmistaudutaan tukemaan potilaita ja ajamaan heidän asioitaan niin perheissä kuin yhteisöissä (kouluissa, työpaikoilla ja muissa ympäristöissä). PALKO:n suosituksissa on selkeitä puutteita erityisesti kohtien 1), 4) ja 5) kohdalla.

PALKO:n suosituksessa erotellaan sukupuoli-identiteetiltään binääristen transsukupuolisten (PALKO:n tekstissä transsukupuoliset) ja sukupuoli-identiteetiltään ei-binääristen transsukupuolisten (PALKO:n tekstissä muunsukupuoliset) hoitosuositukset toisistaan. Tämä on ristiriidassa WPATH:n suosituksen kanssa, jossa sukupuoliristiriitaa suositellaan hoitamaan yksilöllisten tarpeiden mukaan, ei henkilön identiteetin. PALKO:n suositus on ristiriidassa myös lähivuosina voimaan astuvan ICD-11 -tautiluokituksen kanssa, jossa sukupuoliristiriidan diagnoosi ei edellytä binääristä mies- tai naisidentiteettiä.

Sisältö:


AIKUISET
Tutkimuksiin ja hoitoon pääsy
Mielenterveys
Hormoni- ja leikkaushoidot
Hormonihoito
Rintakehään kohdistuva kirurgia
Sukuelinkirurgia
Muut hoidot
Lisääntymisterveys
Yhteenveto

ALAIKÄISET
Mielenterveys
Hormoni- ja leikkaushoidot
Hormonihoito
Kirurgiset hoidot
Yhteenveto (taulukko)

AIKUISET

Tutkimuksiin ja hoitoon pääsy

WPATH suosittelee, että asiakkaan tulisi saada nopea ja tarkka arviointi, jonka tarkoituksena on lievittää sukupuoliristiriitaa ja tarjota asianmukaisia lääketieteellisiä palveluita.

PALKO:n mukaan mahdollinen psykiatrisen ja psykososiaalisen hoidon tarpeen arviointi ja mahdollinen hoito tulee olla järjestetty jo ennen keskitetylle sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle lähettämistä. Suosituksen mukaan lähete tutkimuksiin tulee tehdä vain, mikäli henkilöllä merkittävä ja pitkään kestänyt sukupuoliristiriita, joka aiheuttaa luotettavasti todettavaa ja käytännön arjen tilanteissa haittaa aiheuttavaa kärsimystä. Käytännössä edellä mainittu suositus voi vaikeuttaa lähetteen saamista niin, että potilaan kärsimys tulkitaan joko liian lieväksi lähetteen saamista varten tai liian vaikeaksi, jolloin lähete tehdään psykiatriseen hoitoon, ei sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle.

PALKO:n suosituksissa oli erityisiä ongelmia koskien muunsukupuolisten hoitoon pääsyä. Suosituksessa muunsukupuolisten kohdalla henkilön kokema dysforia katsotaan kliinisesti merkittäväksi ja hoitoa vaativaksi vasta, kun se on pitkäkestoista (>2 vuotta). PALKO:n mukaan sukupuoli-identiteetin variaatioiden (muunsukupuolisuuden) ensivaiheen hoito on kaikissa ikävaiheissa psykososiaalinen tuki ja tarvittaessa sukupuolisensitiivinen terapia. Tämä tulisi järjestää oireiden vaikeusasteen ja hoidon tarpeen porrastuksen mukaisesti oman kunnan perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa.
PALKO toteaa, että lähetteen hyväksymisvaiheessa ei aina ole selvää, onko kyse mies- tai naisidentiteettisestä transsukupuolisuudesta (transsukupuolisuus) vai ei-binäärisestä transsukupuolisuudesta (muunsukupuolisuus). Kliinisesti ei tutkimusprosessin alkuvaiheessa tehdä eroa binäärisen ja ei-binäärisen transidentiteetin välillä, vaan tutkitaan sukupuoli-identiteetin ristiriidasta johtuvaa dysforiaa. Tästä huolimatta tutkimuksiin ja hoitoon pääsyn vaatimukset eroavat identiteetin binäärisyydestä riippuen.

Mielenterveys

WPATHin suosituksessa huomioidaan, että sukupuolivähemmistöön kuuluvan yksilön hyvinvointiin vaikuttaa sosiaalinen ja poliittinen ilmasto. Suosituksessa huomioidaan vähemmistöstressin vaikutukset sukupuolivähemmistöjen elämään ja se, että sosiaalisesti eriarvoinen asema johtaa mielenterveysongelmien kehittymiseen. Näitä oireita kuvataan yhteiskunnan aiheuttamiksi, ei sukupuoliristiriidasta johtuviksi. 

WPATH liittääkin sukupuolidysforian kanssa samanaikaisesti ilmenevät mielenterveysongelmat erityisesti sukupuolidysforian pitkittymiseen ja/tai vähemmistöstressiin. PALKO kuvaa psykiatrisia oreita dysforiaan liittyviksi tai siitä erillisiksi, mutta ei mainitse dysforian pitkittymisen tai vähemmistöstressin haittavaikutuksia psyykkiselle hyvinvoinnille. PALKO:n suosituksessa painotetaan erityisesti psykiatrisen hoidon tarpeen arviointia ja hoidon toteutumista jo ennen sukupuoli-identiteetin tutkimuksia, kun taas WPATH pitää mahdollisena ongelmien hoitamista tarvittaessa myös samanaikaisesti sukupuolidysforian hoitamisen kanssa.

Hoitosuositukset ovat yksi tekijä, joka muokkaa yhteiskunnallista asenneilmastoa. PALKO:n hoitosuosituksissa käytetään kieltä, jonka transyhteisö kokee loukkaavaksi, väheksytään transihmisten mahdollisuutta itsenäiseen päätöksentekoon ja omaan toimijuuteen sekä patologisoidaan sukupuoliristiriidan kokemusta. Tämä on omiaan lisäämään ja ylläpitämään transihmisten kokemaa vähemmistöstressiä, jota pitäisi pikemminkin purkaa, jotta transihmiset voisivat saavuttaa muuta väestöä vastaavan psyykkisen hyvinvoinnin tason. 

WPATH listaa useita vaatimuksia mielenterveysalan ammattilaisille, jotka työskentelevät sukupuolivähemmistöjen parissa. Näitä ovat muun muassa maisterin tutkinto tai vastaava kliinisen käyttäytymistieteen alalla, kyky tunnistaa ja diagnosoida mielenterveysongelmia ja erottaa ne sukupuolidysforiasta, asiantuntemus kokemukseltaan tai ilmaisultaan epänormatiivisista identiteeteistä ja sukupuolen ilmaisutavoista sekä sukupuolidysforian arvoinnista ja hoidosta sekä jatkuva täydennyskouluttautuminen sukupuolidysforian arvioinnissa ja hoidossa. Näiden vähimmäisedellytysten ohella on suositeltavaa, että ammattilainen kehittää ja ylläpitää kulttuurista kompetenssiaan helpottaakseen työtään transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvien asiakkaiden parissa. Tämä sisältää esimerkiksi perehtymistä sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten yhteisöön, oikeuksien ajamiseen ja yhteiskuntapoliittisiin kysymyksiin, jotka ovat tärkeitä asiakkaille ja heidän perheilleen. WPATH toteaa, että mikäli mielenterveysalan ammattilaiset eivät tunne aihetta omakseen tai jos heillä ei ole kokemusta työskentelystä transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvien asiakkaiden ja heidän perheidensä kanssa, heidän tulisi ohjata asiakkaat pätevälle palveluntarjoajalle.

PALKO taas suosittelee sukupuoli-identiteettiin liittyvien asioiden käsittelyä oman kunnan perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. On selvää, että tässä tilanteessa kaikki sukupuolivähemmistöasiakkaiden kanssa työskentelevät ihmiset eivät voi vastata WPATH:n suosituksiin riittävästä ammattitaidosta, ja on mahdotonta taata asiakkaan pääsyä asiantuntevalle ammattilaiselle. Transsukupuolisuuden hoitoa Suomessa säätelee asetus, jonka mukaan hoito ja sen tarpeen arviointi on nimenomaan keskitetty kahteen yliopistosairaalassa toimivaan hoitoyksikköön. Tältä osin suositus on siis ristiriidassa myös nykyisen lainsäädännön kanssa.

Hormoni- ja leikkaushoidot

WPATH painottaa, että hormoni- ja leikkaushoitoja koskevat päätökset ovat ennen kaikkea asiakkaan käsissä. Ammattilaisella on kuitenkin vastuu rohkaista, ohjata ja auttaa asiakasta tekemään tietoon perustuvia päätöksiä ja valmistautumaan asianmukaisesti.

WPATH katsoo, että tietoisen suostumuksen malli (Informed Consent Model) sukupuolenkorjaushoitojen antamiseen on yhdenmukainen WPATHin hoitosuositusten kanssa. Tämä malli ei ole mahdollinen Suomessa, eikä sitä ole mainittu PALKO:n hoitosuosituksessa siitä huolimatta, että sen on todettu olevan turvallinen tapa järjestää hoitoa, eikä se johda suurempaan hoitojen katumisen määrään kuin tarkemmin säädelty hoito. Informed consent -malliin ei kuulu pitkäkestoista ja työlästä tutkimusprosessia.

Hormonihoito

WPATH suosittelee hormonihoitoa sukupuoliristiriidan hoitamiseen yksilöllisesti niin, että tavoitteena voi olla kehon maskulinisointi, feminisaatio tai androgyynien piirteiden aikaansaaminen. PALKO taas suosittelee kokonaisella annoksella hormonihoitoa vain transmiehille ja transnaisille. Muunsukupuolisille suositellaan pieniannoksista hoitoa riippumatta yksilöllisistä tarpeista.

PALKO pitää hormonihoidon edellytyksinä pitkäkestoista sukupuoliristiriitaa (> 2 vuotta), kun WPATH:lla tällaista rajoitusta ei ole. Muita edellytyksiä PALKO:lla ovat kyky kuvata johdonmukaisesti dysforian aiheuttamaa haittaa ja kärsimystä, persoonallisuus- ja identiteettikehityksen riittävä jäsentyneisyys, psykiatristen oireiden asianmukainen hoito, sekä potilaan kyky tiedostaa hoitojen mahdolliset riskit ja ilmaista halunsa kehonsa muokkaamiseen. Sukupuolidysforian kestoa lukuun ottamatta vaatimukset vastaavat WPATH:n vaatimuksia. WPATH kuitenkin toteaa, että tietyissä olosuhteissa voi olla hyväksyttävää tarjota hormonihoitoa potilaalle, joka ei täytä kaikkia edellytyksiä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi valvotun hoidon helpottaminen käyttämällä tunnetusti laadukkaita hormoneja vaihtoehtona laittomille tai valvomattomille hormoneille tai hoidon tarjoaminen potilaille, joiden sukupuoli on jo vakiintunut ja jotka ovat aikaisemmin käyttäneet hormoneja.

Rintakehään kohdistuva kirurgia

PALKO:n suosituksissa kuvataan, että palveluvalikoimaan eivät kuulu kirurgiset toimenpiteet, jotka ovat rinnastettavissa esteettiseen kirurgiaan tai vastaaviin toimenpiteisiin, joiden perusteena on erilaisista syistä johtuva tyytymättömyys kehoon. Tällä perusteella palveluvalikoimaan kuuluu rintojen feminisaatio mutta ei rintojen suurentaminen. Rintojen feminisaatiota ei kuvata muunsukupuolisten hoitosuosituksissa. WPATH kuvaa rintojen suurennusta yhtenä mahdollisena hoitotoimenpiteenä.

PALKO asettaa rintakehän maskulinisaation edellytykseksi painorajan noin BMI 30 sekä vuoden kestäneen hormonihoidon. Ei-binäärisillä kirurgian saaminen kuvataan mahdolliseksi, mikäli taustalla on erityisen pitkäkestoista ja vaikeaa dysforiaa. WPATH ei aseta tällaisia vaatimuksia hoidolle.

PALKO:n suosituksissa sukuelinkirurgia rajataan koskemaan binäärisesti identifioituvia transsukupuolisia. WPATH:n suositus ei rajoita sukuelinkirugiaa identiteetin perusteella. PALKO painottaa erikseen, ettei sukuelinkirurgialla rakenneta sukuelimiä, jotka niin sanotusti ‘eivät kuulu normaaliin kehoon’. Tällä viitataan esimerkiksi tilanteeseen, jossa sukuelimet muistuttaisivat mies- ja naistyypillisiä sukuelimiä yhtä aikaa.

WPATH kuvaa sukuelinkirurgian vaihtoehtoina seuraavia: penektomia (peniksen poisto), kivesten poisto, vaginoplastia, klitoroplastia, vulvoplastia, kohdunpoisto, munanjohdinten ja munasarjojen poisto, virtsaputken kiinteän osan rekonstruktio, joka voidaan toteuttaa metoidioplastialla tai falloplastialla (käyttämällä varsitettua tai vapaata verisuonitettua läppää), vaginektomia, skrotoplastia sekä erektio- ja/tai kivesproteesien asentaminen. WPATH ei kuvaa rajoituksia sen suhteen, etteikö sukuelinkirurgialla voitaisi rakentaa yksilöllisiä ratkaisuja.

Muut hoidot

Binäärisesti identifioituvien transihmisten kohdalla PALKO kuvaa muita hoitoja täydennettävän tarvittaessa muun muassa partakarvojen poistolla, puheterapialla ja kurkunpäähän kohdistuvalla leikkauksella. Ei-binääristen kohdalla suosituksessa kuvataan harvojen saaneen puhe- tai ääniterapiaa.

WPATH ei erottele hoitoja sukupuoli-identiteetin perusteella. Suositus kuvaa laajasti erilaisia hoitoja, joista sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset ovat hyötyneet. Hoitoja kuvataan tarkemmin taulukossa.

WPATH ei kuvaa suosituksissaan apuvälineitä, mutta PALKO kuvaa, että apuvälineiden yleisten luovutusperiaatteiden täyttyessä transnaisen on mahdollista saada hoitavan lääkärin tekemän yksilöllisen arvion perusteella peruukki ja transmiehen penis- tai erektioproteesi. Rintaproteesi transnaisella ja binderit transmiehellä voivat yksilöllisen lääketieteellisen arvion perusteella olla rintakehäkirurgian vaihtoehtoja. Ei-binääristen transihmisten kohdalla apuvälineitä ei kuvata.

Lisääntymisterveys

WPATH suosittelee, että lisääntymistä koskevista asioista tulisi keskustella potilaan kanssa ennen hoitoja, jotka voivat vaikuttaa lisääntymiskykyyn. Sukusolujen talteenottamismahdollisuuksista tulisi antaa tietoa. Transsukupuolisilta, muunsukupuolisilta ja kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvilta henkilöiltä ei pitäisi evätä lisääntymismahdollisuuksia mistään syystä. PALKO ei ota kantaa lisääntymisterveyteen. Suomessa vaaditaan tällä hetkellä lisääntymiskyvyttömyyttä sukupuolen juridista vahvistamista varten.

Yhteenveto PALKO:n ja WPATH:n suosituksista aikuisille

PALKO on jakanut hoitosuositukset koskemaan erikseen binäärisesti identifioituvia transsukupuolisia (miehiä ja naisia) ja ei-binäärisesti identifioituvia transsukupuolisia (muunsukupuoliset, sukupuolettomat, muut sukupuolen variaatiot). WPATH ei erottele hoitosuosituksissaan potilaita identiteetin normatiivisuuden mukaan, vaan suositukset koskevat kaikkia transihmisiä sukupuoli-identiteetistä riippumatta sekä kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvia ihmisiä (gender non-conforming).

Taulukko: Yhteenveto WPATHin ja PALKOn hoitosuosituksista aikuisille

ALAIKÄISET

Mielenterveys

WPATH kuvaa alaikäisten psykososiaalisen hoidon tarvoitteita seuraavasti:
1) Ammattilaisten tulisi auttaa perheitä, jotta ne suhtautuisivat hyväksyvämmin ja kannustavammin lapsen tai nuoren sukupuolidysforiaan liittyviin huoliin; 2) Psykoterapian tulisi keskittyä lapsen tai nuoren sukupuolidysforian tuottaman ahdistuksen vähentämiseen ja muiden psykososiaalisten vaikeuksien parantamiseen. Sukupuolenkorjaukseen pyrkivien nuorten psykoterapiassa voidaan keskittyä tukemaan heitä ennen korjausta, sen aikana ja sen jälkeen; 3) Ei tulisi tarjota hoitoa, joka pyrkii muuttamaan henkilön sukupuoli-identiteettiä ja sukupuoli-ilmaisua vastaamaan syntymässä määriteltyä sukupuolta ( tämä on tuloksetonta  ja epäeettistä), 4) Perheenjäseniä tulisi tukea käsittelemään epävarmuutta ja ahdistustaan; 5) Mielenterveysalan ammattilaisten ei pitäisi tyrkyttää lapselle tai nuorelle binääristä sukupuolikäsitystä. Heidän tulisi antaa asiakkailleen runsaasti tilaa tutkia eri mahdollisuuksia sukupuolen ilmaisulle; 6) Asiakkaita ja heidän perheitään tulisi tukea vaikeiden päätösten teossa, esim. sosiaalisen transition ajoituksen suhteen; 7) Terveydenhoidon ammattilaisten pitäisi tukea ja neuvoa asiakkaitaan ja heidän perheitään asioiden hoidossa ja viestinnässä yhteisön jäsenten ja opettajien, koululautakuntien ja tuomioistuinten sekä muiden vastaavien viranomaisten kanssa; 8) ammattilaisten tulisi pyrkiä säilyttämään hoitosuhde sukupuolinormeista kokemukseltaan tai ilmaisultaan erottuvien lasten tai nuorten ja heidän perheidensä kanssa kaikkien sosiaalisten ja fyysisten muutosten läpi. 

PALKO:n mukaan sukupuoli-identiteetin variaatioiden ensivaiheen hoito lapsuus- ja nuoruusvuosina on psykososiaalinen tuki ja tarvittaessa sukupuolisensitiivinen terapia ja mahdollisten samanaikaisten psykiatristen häiriöiden hoito. PALKO ei kuvaa psykososiaalisen hoidon sisältöjä ja tavoitteita.

WPATH asettaa selkeät standardit mielenterveyden ammattilaisille, jotka työskentelevät sukupuoliristiriitaa kokevien alaikäisten kanssa. Nämä ovat pääpiirteittäin vastaavat kuin aikuisten kohdalla, eli maisterin tutkinto tai vastaava kliinisen käyttäytymistieteen alalla, kyky tunnistaa ja diagnosoida muita mielenterveysongelmia ja erottaa ne sukupuolidysforiasta, asiantuntemus kokemukseltaan tai ilmaisultaan epänormatiivisista identiteeteistä ja sukupuolen ilmaisutavoista sekä sukupuolidysforian arvoinnista ja hoidosta sekä jatkuva täydennyskouluttautuminen sukupuolidysforian arvioinnissa ja hoidossa. Näiden vähimmäisedellytysten ohella on suositeltavaa, että ammattilainen kehittää ja ylläpitää kulttuurista kompetenssia helpottaakseen työtään transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvien asiakkaiden parissa. Tämä saattaa sisältää esimerkiksi perehtymistä nykyiseen yhteisöön, oikeuksien

ajamiseen ja yhteiskuntapoliittisiin kysymyksiin, jotka ovat tärkeitä asiakkaille ja heidän perheilleen. Lisäksi henkilöllä on oltava kehityspsykologista osaamista.

PALKO taas kuvaa, että psykososiaalista tukea tulisi olla helposti saatavissa lapsen oman elinympäristön terveydenhuoltojärjestelmässä (koulu- tai opiskeluterveydenhuolto, perusterveydenhuolto) eikä sukupuoliristiriitaan liittyviä tuntemuksia tule tulkita välittömästi erikoissairaanhoidon selvityksiä tai hoitotoimenpiteitä vaativaksi.

Lapsen sosiaalisen transition osalta WPATH painottaa asiaan perehtyneen mielenterveyden ammattilaisen tukea sosiaalisen transition harkinnassa, riskien hahmottamisessa ja vähentämisessä. Suositus kuvaa käytännön tukitoimia lapsuuden sosiaaliseen transitioon. PALKO ei ota kantaa sosiaaliseen transitioon lapsuuden sukupuolidysforian hoitomuotona. Sosiaalisella transitiolla tarkoitetaan sukupuoliroolin muuttamista (esim. pukeutuminen, nimi ja tilat, joita lapsi käyttää). Sosiaalinen transitio on mahdollista ilman fyysisiä korjaushoitoja, ja mahdollistaa palaamisen myös aiempaan sukupuolirooliin, mikäli lapsi myöhemmin toivoo tätä.

Hormoni- ja leikkaushoidot

WPATH painottaa sitä, että kieltäytyminen oikea-aikaisten hoitotoimenpiteiden antamisesta nuorelle saattaa pitkittää sukupuolidysforiaa ja edistää sellaisen ulkonäön kehittymistä, joka voi aiheuttaa kaltoinkohtelua ja leimautumista. Kieltäytyminen puberteetin jarrutushoidon ja/tai feminisoivan tai maskulinisoivan hormonihoidon antamisesta ei ole nuoren hyvinvoinnin kannalta neutraali päätös. 

PALKO korostaa suosituksessaan erityisesti nuorten sukupuolenkorjaushoitojen riskejä, eikä kuvaa sitä, miten nuorten hyvinvointia voidaan edistää tilanteessa, jossa fyysisiin hoitoihin ei voida vielä edetä. WPATH:n suositus huomioi, että puberteettia jarruttavien hormonien varhainen käyttö voi ehkäistä sukupuolidysforian kielteiset sosiaaliset ja emotionaaliset vaikutukset tehokkaammin kuin niiden myöhempi käyttö.

WPATH jakaa alaikäisten hoidot kolmeen luokkaan: kokonaan peruttavissa oleviin hoitoihin (murrosiän viivästyttäminen), osittain peruttavissa oleviin hoitoihin (estrogeeni- ja testosteronihoidot) ja peruuttamattomiin hoitoihin (leikkaushoidot). 

Hormonihoito

Murrosikää viivästyttävät hoidot luetaan kokonaan peruttavissa oleviin hoitoihin. 

WPATH suosittelee seuraavia kriteereitä murrosikää jarruttavan hoidon käyttöön: 1) Nuorella on ollut jo pitkään ja intensiivisesti sukupuolinormeista erottuvaa kokemusta tai ilmaisua tai sukupuolidysforiaa (joko tukahdutettua tai ilmaistua); 2) Sukupuolidysforia on ilmaantunut tai pahentunut puberteetin alettua; 3) Mahdolliset samanaikaisesti esiintyvät psykologiset, lääketieteelliset tai sosiaaliset ongelmat, jotka voivat vaikuttaa hoitoon (esimerkiksi vaarantaa hoidon noudattamisen), on havaittu sellaisiksi, että nuori on riittävän vakaa aloittaakseen hoidon; 4) Nuori on antanut tietoisen suostumuksen ja – erityisesti, jos nuori ei ole vielä saavuttanut lääketieteelliseen suostumukseen tarvittavaa ikää – vanhemmat tai muut huoltajat ovat suostuneet hoitoon ja ovat mukana tukemassa nuorta koko hoitoprosessin ajan.

PALKO suosittelee, että mikäli lapsella ennen puberteetin käynnistymistä todetaan pitkäaikainen kokemus identifioitumisesta vastakkaiseen sukupuoleen ja sukupuoliahdistuksen oirekuva, joka voimistuu puberteetissa, voidaan hänet puberteetin käynnistyttyä ohjata puberteetin jarrutushoidon arvioon alaikäisten sukupuoli-identiteetin tutkimusryhmiin.  Mahdollinen puberteettia jarruttava hoito voidaan aloittaa näiden tutkimusten perusteella tapauskohtaisesti tarkan harkinnan ja asianmukaisten diagnostisten tutkimusten jälkeen, jos siihen on lääketieteelliset indikaatiot, eikä ole vasta-aiheita. 

WPATH suosittelee puberteettia jarruttavan hoidon aloittamista niin, että nuori on kokenut murrosiän ainakin Tannerin 2. vaiheeseen saakka (joillain jo 9-vuotiaana, joillain myöhemmin). PALKO ei kuvaa sitä, missä iässä puberteettia jarruttava hoito käytännössä voi mahdollistua. Tällä hetkellä sukupuoliristiriitaa ei kuitenkaan diagnosoida lastenpsykiatriassa, ja käytännössä sen toteaminen on mahdollista vasta, kun puberteetti on edennyt pitkälle, jolloin jarrutushoidot eivät ole enää tehokkaita. PALKO:n suositus ei ota kantaa siihen, miten tilannetta olisi korjattava, tai edes huomaa ongelman olemassaoloa.

PALKO ei erittele binäärisiä ja ei-binäärisiä identiteettejä alaikäisten suosituksissaan, mutta puhuu ns. vastakkaisesta sukupuolesta, joka viittaa siihen, että hoidot olisi suunnattu binäärisesti identifioituville lapsille ja nuorille.

Estrogeeni-, antiandrogeeni ja testosteronihoitojen osalta WPATH ei kuvaa tiettyä ikää, jolloin hoidot olisi suositeltavaa aloittaa. PALKO pitää 16 vuotta näiden hoitojen alaikärajana.

Kirurgiset hoidot

PALKO ei suosittele kirurgisia hoitoja lainkaan alaikäisille. WPATH suosittelee, ettei kirurgiaa tulisi tehdä ennen kuin potilas on saavuttanut iän, jossa voi laillisesti tehdä itseään koskevia lääketieteellisiä päätöksiä, eikä ennen kuin potilas on elänyt vähintään 12 kk identiteettiään vastaavassa sukupuoliroolissa.

Yhteenveto PALKO:n ja WPATH:n suosituksista alaikäisille

Taulukko: Yhteenveto PALKO:n ja WPATH:n suosituksista alaikäisille

Kategoria(t): Ei kategoriaa, Julkaisut Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.