Muunsukupuolisten hoitolinjauksista

LAUSUNTO 17.8.2018

Trasekin tietoon tuli syksyllä 2017, että Helsingin ns. transpoliklinikalla oli vaikeuksia saada lähetteitä leikkaus- ja hormonihoitoon, jos oli muunsukupuolinen (ts jos oli saanut diagnoosin F64.8). Hoitotaho viittasi tutkimustiedon puutteeseen mitä tulee muunsukupuolisten ihmisten hoitotarpeisiin. Elokuussa 2018 ylilääkäri vaihtui Tampereen transpolilla, jolloin Tampereelle tuli sama linjaus. Näin ollen tällä hetkellä kukaan ainakaan avoimesti muunsukupuolinen (F64.8 -diagnoosilla) ei saa enää uusia lähetteitä hormoni- tai leikkaushoitoon.

Onkin totta, että mitään käypä hoito -ohjetta ei ole olemassa. Kansainväliset tutkimukset ja suositukset, muun muassa Suomeenkin tuloaan tekevä ICD-11 tunnustavat kuitenkin muunsukupuolisuuden ja muunsukupuolisten potilaiden fyysisistä hoidoista kokeman hyödyn. Dysforia on yhtä todellinen riippumatta diagnoosista ja ICD-11:kin puhuu enemmän dysforiasta, kuin sukupuoli-identiteetistä. Yhteisössä on taas pitkään ollut tiedossa, että jokaisen transihmisen kokema kehoristiriita on erilainen ja vaatii omanlaisensa hoidon, diagnoosista tai identiteetistä riippumatta. Tämä ei ole transihmisen patologisointia, vaan yksilölähtöistä, laadukasta ja läpinäkyvää hoitoa. Luonnollisesti niille transihmisille, jotka eivät kaipaa fyysisiä hoitoja näitä ei tule myöskään toteuttaa, diagnoosista riippumatta, transidentiteetin patologisoinnin välttämiseksi.

Kaikilla transsukupuolisilla on samat hoitovaatimukset, identiteetistä riippumatta: hoidon tulee olla yksilöllistä, perustua yksilön tarpeisiin ja hoitopäätösten tulee olla läpinäkyviä ja tapahtua yhteistyössä hoidettavan kanssa. Diagnostiikassa ja hoidossa ei pidä keskittyä siihen, mikä on sukupuoli, vaan siihen, millaisia hoitoja tarvitsee. Halu korjaushoitoihin on nähtävä osana itsemääräämistä ja oman identiteetin vahvistamista, ei psykopatologisena oireena. Lääketieteellinen hoito ei siis tarkoita transihmisen medikalisoimista. Ymmärrämme, että ihmismäärän 17-kertaistuttua transpoleilla resurssipuute aiheuttaa ongelmia, mutta on myös tärkeä huomata, että resurssipuute ei oikeuta kohdentamaan säästötoimia vain tiettyyn potilasryhmään. Sen sijaan Trasek kiittää työstä mitä transpolien henkilökunta on tehnyt omien organisaatioidensa sisällä resurssipulan esilletuomiseksi ja toivomme hartaasti, että tämä työ jatkuu, kunnes tarvittavat resurssit on varmistettu.

Trasek peräänkuuluttaa myös avointa kommunikaatiota linjasta etujärjestöjen ja muiden relevanttien tahojen kanssa. Lisäksi Trasek on keskustellut vastuuministeri Saarikon kanssa ja toivoo, että ministeriö vaikuttaa myös hoitoasetukseen, jotta tasa-arvoinen pääsy hoitoon oireen, eli kehoristiriidan, perusteella identiteetin sijaan varmistettaisiin.

Hallituksen puolesta:
Puheenjohtaja Panda Eriksson
puheenjohtaja(a)trasek.fi tai fb

—

Lyhyesti vaatimukset:
-Hoidon tulee olla yksilöllistä, perustua yksilön tarpeisiin ja hoitopäätösten tulee olla läpinäkyviä ja tapahtua yhteistyössä hoidettavan kanssa
-Diagnostiikassa ja hoidossa ei pidä keskittyä siihen, mikä on sukupuoli, vaan siihen, millaisia hoitoja potilas/hoidettava tarvitsee.
-Halu korjaushoitoihin on nähtävä osana itsemääräämistä ja oman identiteetin vahvistamista, ei psykopatologisena oireena.
-Resurssien riittävyys varmistettava, jotta potilaat eivät kärsi hallinnollisista syistä (jonoista).
-Avointa kommunikaatiota hoitolinjasta etujärjestöjen ja muiden relevanttien tahojen kanssa