Sukupuolenkorjaus

Sukupuolenkorjauksella tarkoitetaan niitä lääketieteellisiä ja juridisia toimenpiteitä, joiden avulla henkilö voi elää omassa sukupuolessaan. Uuden translain myötä Suomessa on eriytetty toisistaan lääketieteellinen sukupuolenkorjausprosessi ja juridiset toimenpiteet eli sukupuolimerkinnän vaihtaminen ja nimen vaihtaminen. Lääketieteellinen sukupuolenkorjaushoito kuuluu osaksi julkista terveydenhuoltoa, joten sen kustannukset voivat jäädä alhaisiksi. Nimen muuttaminen Digi- ja väestötietovirastossa aiheuttaa kustannuksia, sukupuolen vahvistaminen on sen sijaan maksutonta. 

Juridisen sukupuolimerkinnän vaihtaminen

Juridisen sukupuolimerkinnän voi korjata lähettämällä hakemuksen sukupuolen vahvistamisesta Digi- ja väestötietovirastoon. Hakijan tulee olla täysi-ikäinen sekä olla Suomen kansalainen tai asuinpaikka Suomessa. Tämän lisäksi hakijan tulee perustella kuuluvansa pysyvästi vahvistettavaan sukupuoleen.

Hakijan tulee vahvistaa hakemuksensa 30 päivän ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hakemuksen tekemisestä.

Tällä hetkellä Suomessa on kaksi juridista sukupuolta.

Lähetteen hakeminen

Saadakseen hoitoa sukupuoliristiriitaan virallisen järjestelmän piirissä pitää saada lähete HYKSin tai TAYSsin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle. Pääsääntöisesti Uudellamaalla asuvat saavat lähetteen HYKSiin ja muualla asuvat TAYSsiin.

Tutkimuspoliklinikat palvelevat myös ruotsiksi ja tarvitaessa muun kielisille asiakkaille on järjestetty erilaisia ratkaisuja kuten tulkkipalveluita. Alaikäisten tutkimukset ovat eriytetty HYKSin ja TAYSsin sisällä omiin yksiköihinsä, mutta tutkimuspoliklinikat osaavat ohjata eteenpäin.

Lähetteen tutkimuksiin voi hakea keneltä tahansa lääkäriltä. Transihmisten hoitoa säätelevän asetuksen mukaan lääkärin on kirjoitettava lähete näihin tutkimuksiin, kun asiakas sitä pyytää. Monet lääkärit eivät kuitenkaan tunne tätä käytäntöä, jonka takia he usein yrittävät mieluummin laittaa lähetteen psykiatrian osastolle. Usein asiakkaan vastuulle jää varmistaa, että lähete lähtee oikeaan paikkaan. Lääkärille on myös mahdollista toimittaa ohje toimintatavoista, mikäli hän ei ole tutustunut asiaan.

Jotkut terveydenhuollossa saattavat haluta ennakkotutkimuksia ennen kuin suostuvat laittamaan lähetettä eteenpäin, mutta tällaiseen ei tarvetta, sillä lääketieteellinen tutkimus asiasta on tutkimuspoliklinikoiden vastuulla. Trasek suosittaakin, että lähete tulisi laittaa suoraan tutkimuspoliklinikalle. Ongelmatapauksissa kannattaa ottaa yhteyttä Trasekin neuvontaan.

Lähetteeseen saa yleensä vastauksen muutaman viikon sisällä, jossa kerrotaan ensimmäinen aika tutkimusyksikköön tai päiväys, johon mennessä aika voidaan antaa. Ensimmäinen aika on usein kolmen kuukauden sisällä lähetteen saapumisesta.

Diagnosointivaihe

Ensimmäisestä tutkimuskäynnistä alkaa prosessin diagnosointivaihe. Virallisesti diagnosointivaiheen tarkoituksena on varmistua henkilön transsukupuolisuudesta sulkemalla pois muut psyykkiset sairaudet ja varmistua henkilön henkisestä jaksamisestä käydä prosessi läpi.

Diagnosointi eroaa tyypillisestä sairauden diagnosoinnista siten, että transsukupuolisella tulee olla itsellä selkeä käsitys omasta sukupuolestaan, josta hänen pitää pystyä vakuuttamaan tutkimusyksikkö. Diagnoosia ei anneta, ellei tutkittava sitä itse erityisesti halua.

Käytännössä diagnosointi koostuu tyypillisesti oman elämänkerran läpikäymisesti sairaanhoitajan kanssa, psykiatrin haastattelusta, mahdollisesta psykologin haastattelusta ja testeistä sekä läheisten tapaamisesta. Suomessa on käytössä ICD-10 tautiluokitus, jonka perusteella annetaan diagnoosi F64.0 transsukupuolisuus tai F64.8 muu sukupuoli-identiteetin häiriö. TAYSsin ja HYKSin sivuilta löytyy yleisluontoiset kuvaukset hoitopoluista.

Transsukupuolisuusdiagnoosille on annettu tautiluokituksen kautta kolme oleelliseksi katsottua kriteeriä:

• Halu elää ja tulla hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen edustajana, johon usein liittyy epämukavuus omasta anatomisesta sukupuolesta ja halu muokata kehoaan halutun sukupuolen mukaiseksi hormonihoidolla ja leikkauksilla
• Transsukupuolinen identiteetti on ollut olemassa vähintään kaksi vuotta
• Transsukupuolisuus ei saa olla minkään muun mielenterveyden häiriön oire tai liittyä intersukupuoliseen, geneeettiseen tai kromosomaalisen poikkeamaan

Hoitokäytännön mukaan diagnosointivaiheen pitäisi kestää vähintään kuusi kuukautta, mutta käytännössä monilla diagnoosin saaminen saattaa kestää jopa vuoden. Joissain tapauksissa diagnosointivaiheen kestoa voidaan pidentää, jos koetaan ettei henkilö ole valmis prosessiin tai hän ei ole riittävän varma omasta sukupuolestaan. Diagnoosin vaatimuksissa pidetään oleellisena myös sitä, että on tiennyt olevansa transsukupuolinen vähintään kaksi vuotta. Vaikka kokemus omasta sukupuolesta olisi ollut selkeä pienestä lähtien, voidaan diagnoosia viivästyttää sillä perusteella, jos esimerkiksi itse ei ole ymmärtänyt olevansa transsukupuolinen vielä kahden vuoden ajan.

Diagnosointivaihe päättyy siihen, että henkilölle annetaan joko ns. muunsukupuolisuus/transgender -diagnoosi (F64.8) tai transsukupuolisuusdiagnoosi (F64.0). Muunsukupuolisuus/transgender -diagnoosi voidaan antaa muunsukupuolisille ja käytännössä se eroaa transsukupuolisuusdiagnoosista siinä, että sillä on vaikeampi saada lääketieteellisiä hoitoja.

Joissain tapauksissa diagnoosi voidaan myös evätä ja pyytää henkilöä tulemaan uudestaan tutkimuksiin myöhemmin, esimerkiksi vuoden päästä, jos tutkimusyksikkö kokee, ettei henkilö ole miettinyt asiaa tarpeeksi omalla kohdallaan.

Hoidot

Diagnoosin saamisen jälkeen on käytännössä mahdollisuus saada seuraavat toimenpiteet (Hoitojen saatavuus vaihtelee hiukan kunnittain):

• Lääkärinlausunto maistraatille nimen muuttamiseksi
• Hormonihoito (estrogeenihoito tai testosteronihoito)
• Ääniterapia (Feminiineille)
• Aataminomenan höyläys (Feminiineille)
• Naamakarvoituksen poisto laserilla (Feminiineille)
• Rintojen poisto (Maskuliineille)

Genitaalikirurgia ja sukupuolen juridinen vahvistaminen vaativat toisen psykiatrin lausunnon, eli ns. second opinion käynnin. Tämä tehdään toisen poliklinikan psykiatrilla, mutta sinne pääsemiseksi on odotettava yleensä vuosi diagnoosin jälkeen tutkimuspolin asiakkaana.

Käytännössä tässä vaiheessa on tarkoitus elää kokemassaan sukupuolessa vähintään vuoden ajan. Ei ole olemassa selkeää ohjetta siitä, mitä tältä vaiheelta odotetaan ja mahdolliset väärät sukupuolimerkinnät papereissa ja henkilötunnuksessa vaikeuttavat käytännön elämää. Jossain tapauksissa voidaan katsoa, että tämä ”tosielämävaihe” on alkanut jo ennen diagnoosia ja jotkut aloittavat vaiheen vasta pitkän aikaa diagnoosin jälkeen, kun ovat esimerkiksi kokeneet saaneensa helpotusta hormoneista.

Second opinion

Elettyään vuoden ”tosielämävaihetta”, on mahdollista saada lähete toiselle psykiatrille toista lausuntoa varten. Käytäntö on lähempänä muodollisuutta kuin varsinaista tutkimusta ja käynti on tyypillisesti hyvin lyhyt. Toisen psykiatrin lausunto kumminkin vaaditaan, jotta genitaalikirurgia on mahdollista.

Genitaalikirurgialla tarkoitetaan käytännössä genitaalien muokkausta leikkauksella vastaamaan omaa sukupuoltaan. Monille tämä tarkoittaa phalloplastiaa tai vaginoplastiaa. Osa toivoo ainoastaan orkiektomiaa, eli kivesten poistoa.

Prosessin aikana mitään hoitoa ei kumminkaan ole pakko ottaa vastaan. Hoidot annetaan ainoastaan sen perusteella mitä henkilö itse toivoo saavansa. Jotkut eivät välttämättä koe leikkauksia itselleen tarpeellisiksi ja joillekin voi riittää ainoastaan hormonihoito. Jos koet että sinua painostetaan johonkin toimenpiteeseen niin sinun ei tarvitse suostua siihen, sinulla on oikeus omaan kehoosi!