Sukupuolenkorjaus

Sukupuolenkorjauksella tarkoitetaan niitä lääketieteellisiä ja juridisia toimenpiteitä, joiden avulla henkilö voi elää omassa sukupuolessaan. Uuden translain myötä Suomessa on eriytetty toisistaan lääketieteellinen sukupuolenkorjausprosessi ja juridiset toimenpiteet eli sukupuolimerkinnän vaihtaminen ja nimen vaihtaminen. Lääketieteellinen sukupuolenkorjaushoito kuuluu osaksi julkista terveydenhuoltoa, josta peritään julkisen terveydenhuollon mukaiset asiakasmaksut. Nimen muuttaminen Digi- ja väestötietovirastossa aiheuttaa kustannuksia, sukupuolen vahvistaminen on sen sijaan maksutonta. Etunimen muuttaminen sukupuolen vahvistamisen kanssa yhtäaikaisesti on maksutonta.

Juridisen sukupuolimerkinnän vaihtaminen

Juridisen sukupuolimerkinnän voi korjata lähettämällä hakemuksen sukupuolen vahvistamisesta Digi- ja väestötietovirastoon. Hakijan tulee olla täysi-ikäinen sekä olla Suomen kansalainen tai asuinpaikka Suomessa. Tämän lisäksi hakijan tulee perustella kuuluvansa pysyvästi vahvistettavaan sukupuoleen.

Hakijan tulee vahvistaa hakemuksensa 30 päivän ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hakemuksen tekemisestä.

Tällä hetkellä Suomessa on kaksi juridista sukupuolta.

Lähetteen hakeminen

Saadakseen hoitoa sukupuoliristiriitaan virallisen järjestelmän piirissä pitää saada lähete HUSin tai PIRHAn (TAYS) sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle. Pääsääntöisesti Uudellamaalla asuvat saavat lähetteen HUSiin ja muualla asuvat PIRHAan. Voit valita kumman tahansa tutkimuspoliklinikan valinnan vapauden perusteella. Kerro lääkärille kumpaan tutkimusyksikköön haluat lähetteen.

Tutkimuspoliklinikat palvelevat myös ruotsiksi ja tarvitaessa muun kielisille asiakkaille on järjestetty erilaisia ratkaisuja kuten tulkkipalveluita. Alaikäisten tutkimukset ovat eriytetty HUSin ja PIRHAn sisällä omiin yksiköihinsä, mutta tutkimuspoliklinikat osaavat ohjata eteenpäin.

Lähetteen tutkimuksiin voi hakea keneltä tahansa lääkäriltä. Monet lääkärit eivät kuitenkaan tunne tätä käytäntöä, jonka takia he usein yrittävät mieluummin laittaa lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Usein asiakkaan vastuulle jää varmistaa, että lähete lähtee oikeaan paikkaan. Lääkärille on myös mahdollista toimittaa ohje toimintatavoista, mikäli hän ei ole tutustunut asiaan.

Lähetteeseen saa yleensä vastauksen muutaman viikon sisällä, jossa kerrotaan ensimmäinen aika tutkimusyksikköön tai päiväys, johon mennessä aika voidaan antaa. Ensimmäinen aika on usein kolmen kuukauden sisällä lähetteen saapumisesta.

Diagnosointivaihe (n. 2-4 vuotta)

Ensimmäisestä tutkimuskäynnistä alkaa prosessin diagnosointivaihe. Virallisesti diagnosointivaiheen tarkoituksena on varmistua henkilön transsukupuolisuudesta sulkemalla pois muut psyykkiset sairaudet ja varmistua henkilön henkisestä jaksamisestä käydä prosessi läpi.

Diagnosointi eroaa tyypillisestä sairauden diagnosoinnista siten, että henkilöllä tulee olla itsellä selkeä käsitys omasta sukupuolestaan ennen kuin hän hakeutuu tutkimuspoliklinikalle. 

Käytännössä diagnosointi koostuu tyypillisesti oman elämänkerran läpikäymisesti sairaanhoitajan kanssa, psykiatrin haastattelusta, mahdollisesti psykologin haastattelusta ja testeistä sekä halutessasi läheistapaamisesta. Suomessa on tällä hetkellä käytössä ICD-10 tautiluokitus, jonka perusteella annetaan diagnoosi F64.0 transsukupuolisuus tai F64.8 muu sukupuoli-identiteetin häiriö. PIRHAn ja HUSin sivuilta löytyy yleisluontoiset kuvaukset hoitopoluista.

Transsukupuolisuusdiagnoosille on annettu tautiluokituksen kautta kolme oleelliseksi katsottua kriteeriä:

• Halu elää ja tulla hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen edustajana, johon usein liittyy epämukavuus omasta anatomisesta sukupuolesta ja halu muokata kehoaan halutun sukupuolen mukaiseksi hormonihoidolla ja leikkauksilla
• Transsukupuolinen identiteetti on ollut olemassa vähintään kaksi vuotta
• Transsukupuolisuus ei saa olla minkään muun mielenterveyden häiriön oire tai liittyä intersukupuoliseen, geneettiseen tai kromosomaalisen poikkeamaan

Hoitokäytännön mukaan diagnosointivaiheen pitäisi kestää vähintään kuusi kuukautta, mutta käytännössä monilla diagnoosin saaminen saattaa kestää jopa neljä vuotta. Joissain tapauksissa diagnosointivaiheen kestoa voidaan vielä pidentää tai keskeyttää, jos koetaan ettei henkilö ole valmis prosessiin tai hän ei ole riittävän varma omasta sukupuolestaan. Diagnoosin vaatimuksissa pidetään oleellisena myös sitä, että on tiennyt olevansa transsukupuolinen vähintään kaksi vuotta. Vaikka kokemus omasta sukupuolesta olisi ollut selkeä pienestä lähtien, voidaan diagnoosia viivästyttää sillä perusteella, jos esimerkiksi itse ei ole ymmärtänyt olevansa transsukupuolinen vielä kahden vuoden ajan.

Diagnosointivaihe päättyy siihen, että henkilölle annetaan joko ns. muunsukupuolisuus -diagnoosi (F64.8) tai transsukupuolisuusdiagnoosi (F64.0). Muunsukupuolisuus -diagnoosi voidaan antaa muunsukupuolisille ja käytännössä se eroaa transsukupuolisuusdiagnoosista siinä, että sillä voi saada vain osan lääketieteellisistä hoidoista. Yleensä muunsukupuolisuus -diagnoosilla on mahdollista saada esim. hormonihoito ja mahdollisesti rintakehäkirurgia.

Joissain tapauksissa diagnoosi voidaan myös evätä ja pyytää henkilöä tulemaan uudestaan tutkimuksiin myöhemmin, esimerkiksi vuoden päästä, jos tutkimusyksikkö kokee, ettei henkilö ole miettinyt asiaa tarpeeksi omalla kohdallaan.

Hoidot

Diagnoosin saamisen jälkeen on käytännössä mahdollisuus saada seuraavat toimenpiteet:

• Hormonihoito (estrogeenihoito tai testosteronihoito)
• Ääniterapia (Feminiineille ja maskuliineille)
• Aataminomenan höyläys (Feminiineille)
• Naamakarvoituksen poisto laserilla (Feminiineille)
• Maskulinisoiva rintakehäkirurgia (Maskuliineille)

Kun henkilö on elänyt kokemassaan sukupuolessa vähintään vuoden ajan, voi hän saada lähetteen sukuelinkirurgiaan.

Genitaalikirurgialla tarkoitetaan käytännössä genitaalien muokkausta leikkauksella vastaamaan omaa sukupuoltaan. Monille tämä tarkoittaa phalloplastiaa, metoidioplastia tai vaginoplastiaa. Osa toivoo ainoastaan orkiektomiaa, eli kivesten poistoa.

Hoidot annetaan ainoastaan sen perusteella mitä henkilö itse toivoo saavansa. Jotkut eivät välttämättä koe leikkauksia itselleen tarpeellisiksi ja joillekin voi riittää ainoastaan hormonihoito.