PALKO:n ja WPATH:n hoitosuositusten vertailu

Koonnut: Ave Valojää

© Trasek ry.

Tässä tekstissä vertaillaan World Professional Association for Transgender Healthin (WPATH) hoitosuosituksia (Standards of Care V7) terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (PALKO) 11.6.2020 antamiin hoitosuosituksiin. WPATH ei ota kantaa siihen, mitä hoitoja sukupuolivähemmistöille tulisi olla saatavilla julkisen terveydenhuollon kautta. Toisin kuin PALKO, WPATH kuvaa erilaisia hyödyllisiksi havaittuja hoitoja, ja suosittelee tiettyjä edellytyksiä hoitoihin.

Teksti vertailee ensin suosituksia aikuisten kohdalla tutkimuksiin ja hoitoon pääsystä, mielenterveydestä hormoni- ja leikkaushoidoista sekä lisääntymisterveydestä ja muista hoidoista.
Vertailujen yhteenvedon jälkeen teksti kartoittaa, mitä hoitosuositukset tarkoittaisivat alaikäisten kohdalla.

Sisällysluettelon löydät tästä.
Voit siirtyä haluamaasi osioon klikkaamalla osion nimeä.

WPATH listaa suosituksessaan hoidon keskeiset periaatteet: 1) kunnioitetaan sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan epänormatiivisia potilaita (sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun eroavaisuuksia ei patologisoida); 2) tarjotaan hoitoa, joka vahvistaa potilaiden sukupuoli-identiteettiä ja vähentää sukupuolidysforian mahdollisesti tuottamaa ahdistusta; 3) tiedostetaan transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan normeja vastaamattomien ihmisten terveydenhoitotarpeet, mukaan lukien sukupuolidysforian hoitovaihtoehtojen hyödyt ja riskit; 4) sovitetaan hoitotapa potilaan erityistarpeisiin, erityisesti sukupuolen ilmaisun tavoitteisiin ja sukupuolidysforian lievittämiseen; 5) helpotetaan pääsyä asianmukaiseen hoitoon; 6) pyydetään potilaalta suostumus ennen hoidon antamista; tarjotaan jatkuvaa hoitoa sekä valmistaudutaan tukemaan potilaita ja ajamaan heidän asioitaan niin perheissä kuin yhteisöissä (kouluissa, työpaikoilla ja muissa ympäristöissä). PALKO:n suosituksissa on selkeitä puutteita erityisesti kohtien 1), 4) ja 5) kohdalla.

PALKO:n suosituksessa erotellaan sukupuoli-identiteetiltään binääristen transsukupuolisten (PALKO:n tekstissä transsukupuoliset) ja sukupuoli-identiteetiltään ei-binääristen transsukupuolisten (PALKO:n tekstissä muunsukupuoliset) hoitosuositukset toisistaan. Tämä on ristiriidassa WPATH:n suosituksen kanssa, jossa sukupuoliristiriitaa suositellaan hoitamaan yksilöllisten tarpeiden mukaan, ei henkilön identiteetin. PALKO:n suositus on ristiriidassa myös lähivuosina voimaan astuvan ICD-11 -tautiluokituksen kanssa, jossa sukupuoliristiriidan diagnoosi ei edellytä binääristä mies- tai naisidentiteettiä.

Sisältö:


AIKUISET
Tutkimuksiin ja hoitoon pääsy
Mielenterveys
Hormoni- ja leikkaushoidot
Hormonihoito
Rintakehään kohdistuva kirurgia
Sukuelinkirurgia
Muut hoidot
Lisääntymisterveys
Yhteenveto

ALAIKÄISET
Mielenterveys
Hormoni- ja leikkaushoidot
Hormonihoito
Kirurgiset hoidot
Yhteenveto (taulukko)

AIKUISET

Tutkimuksiin ja hoitoon pääsy

WPATH suosittelee, että asiakkaan tulisi saada nopea ja tarkka arviointi, jonka tarkoituksena on lievittää sukupuoliristiriitaa ja tarjota asianmukaisia lääketieteellisiä palveluita.

PALKO:n mukaan mahdollinen psykiatrisen ja psykososiaalisen hoidon tarpeen arviointi ja mahdollinen hoito tulee olla järjestetty jo ennen keskitetylle sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle lähettämistä. Suosituksen mukaan lähete tutkimuksiin tulee tehdä vain, mikäli henkilöllä merkittävä ja pitkään kestänyt sukupuoliristiriita, joka aiheuttaa luotettavasti todettavaa ja käytännön arjen tilanteissa haittaa aiheuttavaa kärsimystä. Käytännössä edellä mainittu suositus voi vaikeuttaa lähetteen saamista niin, että potilaan kärsimys tulkitaan joko liian lieväksi lähetteen saamista varten tai liian vaikeaksi, jolloin lähete tehdään psykiatriseen hoitoon, ei sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle.

PALKO:n suosituksissa oli erityisiä ongelmia koskien muunsukupuolisten hoitoon pääsyä. Suosituksessa muunsukupuolisten kohdalla henkilön kokema dysforia katsotaan kliinisesti merkittäväksi ja hoitoa vaativaksi vasta, kun se on pitkäkestoista (>2 vuotta). PALKO:n mukaan sukupuoli-identiteetin variaatioiden (muunsukupuolisuuden) ensivaiheen hoito on kaikissa ikävaiheissa psykososiaalinen tuki ja tarvittaessa sukupuolisensitiivinen terapia. Tämä tulisi järjestää oireiden vaikeusasteen ja hoidon tarpeen porrastuksen mukaisesti oman kunnan perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa.
PALKO toteaa, että lähetteen hyväksymisvaiheessa ei aina ole selvää, onko kyse mies- tai naisidentiteettisestä transsukupuolisuudesta (transsukupuolisuus) vai ei-binäärisestä transsukupuolisuudesta (muunsukupuolisuus). Kliinisesti ei tutkimusprosessin alkuvaiheessa tehdä eroa binäärisen ja ei-binäärisen transidentiteetin välillä, vaan tutkitaan sukupuoli-identiteetin ristiriidasta johtuvaa dysforiaa. Tästä huolimatta tutkimuksiin ja hoitoon pääsyn vaatimukset eroavat identiteetin binäärisyydestä riippuen.

Mielenterveys

WPATHin suosituksessa huomioidaan, että sukupuolivähemmistöön kuuluvan yksilön hyvinvointiin vaikuttaa sosiaalinen ja poliittinen ilmasto. Suosituksessa huomioidaan vähemmistöstressin vaikutukset sukupuolivähemmistöjen elämään ja se, että sosiaalisesti eriarvoinen asema johtaa mielenterveysongelmien kehittymiseen. Näitä oireita kuvataan yhteiskunnan aiheuttamiksi, ei sukupuoliristiriidasta johtuviksi. 

WPATH liittääkin sukupuolidysforian kanssa samanaikaisesti ilmenevät mielenterveysongelmat erityisesti sukupuolidysforian pitkittymiseen ja/tai vähemmistöstressiin. PALKO kuvaa psykiatrisia oreita dysforiaan liittyviksi tai siitä erillisiksi, mutta ei mainitse dysforian pitkittymisen tai vähemmistöstressin haittavaikutuksia psyykkiselle hyvinvoinnille. PALKO:n suosituksessa painotetaan erityisesti psykiatrisen hoidon tarpeen arviointia ja hoidon toteutumista jo ennen sukupuoli-identiteetin tutkimuksia, kun taas WPATH pitää mahdollisena ongelmien hoitamista tarvittaessa myös samanaikaisesti sukupuolidysforian hoitamisen kanssa.

Hoitosuositukset ovat yksi tekijä, joka muokkaa yhteiskunnallista asenneilmastoa. PALKO:n hoitosuosituksissa käytetään kieltä, jonka transyhteisö kokee loukkaavaksi, väheksytään transihmisten mahdollisuutta itsenäiseen päätöksentekoon ja omaan toimijuuteen sekä patologisoidaan sukupuoliristiriidan kokemusta. Tämä on omiaan lisäämään ja ylläpitämään transihmisten kokemaa vähemmistöstressiä, jota pitäisi pikemminkin purkaa, jotta transihmiset voisivat saavuttaa muuta väestöä vastaavan psyykkisen hyvinvoinnin tason. 

WPATH listaa useita vaatimuksia mielenterveysalan ammattilaisille, jotka työskentelevät sukupuolivähemmistöjen parissa. Näitä ovat muun muassa maisterin tutkinto tai vastaava kliinisen käyttäytymistieteen alalla, kyky tunnistaa ja diagnosoida mielenterveysongelmia ja erottaa ne sukupuolidysforiasta, asiantuntemus kokemukseltaan tai ilmaisultaan epänormatiivisista identiteeteistä ja sukupuolen ilmaisutavoista sekä sukupuolidysforian arvoinnista ja hoidosta sekä jatkuva täydennyskouluttautuminen sukupuolidysforian arvioinnissa ja hoidossa. Näiden vähimmäisedellytysten ohella on suositeltavaa, että ammattilainen kehittää ja ylläpitää kulttuurista kompetenssiaan helpottaakseen työtään transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvien asiakkaiden parissa. Tämä sisältää esimerkiksi perehtymistä sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten yhteisöön, oikeuksien ajamiseen ja yhteiskuntapoliittisiin kysymyksiin, jotka ovat tärkeitä asiakkaille ja heidän perheilleen. WPATH toteaa, että mikäli mielenterveysalan ammattilaiset eivät tunne aihetta omakseen tai jos heillä ei ole kokemusta työskentelystä transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvien asiakkaiden ja heidän perheidensä kanssa, heidän tulisi ohjata asiakkaat pätevälle palveluntarjoajalle.

PALKO taas suosittelee sukupuoli-identiteettiin liittyvien asioiden käsittelyä oman kunnan perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. On selvää, että tässä tilanteessa kaikki sukupuolivähemmistöasiakkaiden kanssa työskentelevät ihmiset eivät voi vastata WPATH:n suosituksiin riittävästä ammattitaidosta, ja on mahdotonta taata asiakkaan pääsyä asiantuntevalle ammattilaiselle. Transsukupuolisuuden hoitoa Suomessa säätelee asetus, jonka mukaan hoito ja sen tarpeen arviointi on nimenomaan keskitetty kahteen yliopistosairaalassa toimivaan hoitoyksikköön. Tältä osin suositus on siis ristiriidassa myös nykyisen lainsäädännön kanssa.

Hormoni- ja leikkaushoidot

WPATH painottaa, että hormoni- ja leikkaushoitoja koskevat päätökset ovat ennen kaikkea asiakkaan käsissä. Ammattilaisella on kuitenkin vastuu rohkaista, ohjata ja auttaa asiakasta tekemään tietoon perustuvia päätöksiä ja valmistautumaan asianmukaisesti.

WPATH katsoo, että tietoisen suostumuksen malli (Informed Consent Model) sukupuolenkorjaushoitojen antamiseen on yhdenmukainen WPATHin hoitosuositusten kanssa. Tämä malli ei ole mahdollinen Suomessa, eikä sitä ole mainittu PALKO:n hoitosuosituksessa siitä huolimatta, että sen on todettu olevan turvallinen tapa järjestää hoitoa, eikä se johda suurempaan hoitojen katumisen määrään kuin tarkemmin säädelty hoito. Informed consent -malliin ei kuulu pitkäkestoista ja työlästä tutkimusprosessia.

Hormonihoito

WPATH suosittelee hormonihoitoa sukupuoliristiriidan hoitamiseen yksilöllisesti niin, että tavoitteena voi olla kehon maskulinisointi, feminisaatio tai androgyynien piirteiden aikaansaaminen. PALKO taas suosittelee kokonaisella annoksella hormonihoitoa vain transmiehille ja transnaisille. Muunsukupuolisille suositellaan pieniannoksista hoitoa riippumatta yksilöllisistä tarpeista.

PALKO pitää hormonihoidon edellytyksinä pitkäkestoista sukupuoliristiriitaa (> 2 vuotta), kun WPATH:lla tällaista rajoitusta ei ole. Muita edellytyksiä PALKO:lla ovat kyky kuvata johdonmukaisesti dysforian aiheuttamaa haittaa ja kärsimystä, persoonallisuus- ja identiteettikehityksen riittävä jäsentyneisyys, psykiatristen oireiden asianmukainen hoito, sekä potilaan kyky tiedostaa hoitojen mahdolliset riskit ja ilmaista halunsa kehonsa muokkaamiseen. Sukupuolidysforian kestoa lukuun ottamatta vaatimukset vastaavat WPATH:n vaatimuksia. WPATH kuitenkin toteaa, että tietyissä olosuhteissa voi olla hyväksyttävää tarjota hormonihoitoa potilaalle, joka ei täytä kaikkia edellytyksiä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi valvotun hoidon helpottaminen käyttämällä tunnetusti laadukkaita hormoneja vaihtoehtona laittomille tai valvomattomille hormoneille tai hoidon tarjoaminen potilaille, joiden sukupuoli on jo vakiintunut ja jotka ovat aikaisemmin käyttäneet hormoneja.

Rintakehään kohdistuva kirurgia

PALKO:n suosituksissa kuvataan, että palveluvalikoimaan eivät kuulu kirurgiset toimenpiteet, jotka ovat rinnastettavissa esteettiseen kirurgiaan tai vastaaviin toimenpiteisiin, joiden perusteena on erilaisista syistä johtuva tyytymättömyys kehoon. Tällä perusteella palveluvalikoimaan kuuluu rintojen feminisaatio mutta ei rintojen suurentaminen. Rintojen feminisaatiota ei kuvata muunsukupuolisten hoitosuosituksissa. WPATH kuvaa rintojen suurennusta yhtenä mahdollisena hoitotoimenpiteenä.

PALKO asettaa rintakehän maskulinisaation edellytykseksi painorajan noin BMI 30 sekä vuoden kestäneen hormonihoidon. Ei-binäärisillä kirurgian saaminen kuvataan mahdolliseksi, mikäli taustalla on erityisen pitkäkestoista ja vaikeaa dysforiaa. WPATH ei aseta tällaisia vaatimuksia hoidolle.

PALKO:n suosituksissa sukuelinkirurgia rajataan koskemaan binäärisesti identifioituvia transsukupuolisia. WPATH:n suositus ei rajoita sukuelinkirugiaa identiteetin perusteella. PALKO painottaa erikseen, ettei sukuelinkirurgialla rakenneta sukuelimiä, jotka niin sanotusti ‘eivät kuulu normaaliin kehoon’. Tällä viitataan esimerkiksi tilanteeseen, jossa sukuelimet muistuttaisivat mies- ja naistyypillisiä sukuelimiä yhtä aikaa.

WPATH kuvaa sukuelinkirurgian vaihtoehtoina seuraavia: penektomia (peniksen poisto), kivesten poisto, vaginoplastia, klitoroplastia, vulvoplastia, kohdunpoisto, munanjohdinten ja munasarjojen poisto, virtsaputken kiinteän osan rekonstruktio, joka voidaan toteuttaa metoidioplastialla tai falloplastialla (käyttämällä varsitettua tai vapaata verisuonitettua läppää), vaginektomia, skrotoplastia sekä erektio- ja/tai kivesproteesien asentaminen. WPATH ei kuvaa rajoituksia sen suhteen, etteikö sukuelinkirurgialla voitaisi rakentaa yksilöllisiä ratkaisuja.

Muut hoidot

Binäärisesti identifioituvien transihmisten kohdalla PALKO kuvaa muita hoitoja täydennettävän tarvittaessa muun muassa partakarvojen poistolla, puheterapialla ja kurkunpäähän kohdistuvalla leikkauksella. Ei-binääristen kohdalla suosituksessa kuvataan harvojen saaneen puhe- tai ääniterapiaa.

WPATH ei erottele hoitoja sukupuoli-identiteetin perusteella. Suositus kuvaa laajasti erilaisia hoitoja, joista sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset ovat hyötyneet. Hoitoja kuvataan tarkemmin taulukossa.

WPATH ei kuvaa suosituksissaan apuvälineitä, mutta PALKO kuvaa, että apuvälineiden yleisten luovutusperiaatteiden täyttyessä transnaisen on mahdollista saada hoitavan lääkärin tekemän yksilöllisen arvion perusteella peruukki ja transmiehen penis- tai erektioproteesi. Rintaproteesi transnaisella ja binderit transmiehellä voivat yksilöllisen lääketieteellisen arvion perusteella olla rintakehäkirurgian vaihtoehtoja. Ei-binääristen transihmisten kohdalla apuvälineitä ei kuvata.

Lisääntymisterveys

WPATH suosittelee, että lisääntymistä koskevista asioista tulisi keskustella potilaan kanssa ennen hoitoja, jotka voivat vaikuttaa lisääntymiskykyyn. Sukusolujen talteenottamismahdollisuuksista tulisi antaa tietoa. Transsukupuolisilta, muunsukupuolisilta ja kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvilta henkilöiltä ei pitäisi evätä lisääntymismahdollisuuksia mistään syystä. PALKO ei ota kantaa lisääntymisterveyteen. Suomessa vaaditaan tällä hetkellä lisääntymiskyvyttömyyttä sukupuolen juridista vahvistamista varten.

Yhteenveto PALKO:n ja WPATH:n suosituksista aikuisille

PALKO on jakanut hoitosuositukset koskemaan erikseen binäärisesti identifioituvia transsukupuolisia (miehiä ja naisia) ja ei-binäärisesti identifioituvia transsukupuolisia (muunsukupuoliset, sukupuolettomat, muut sukupuolen variaatiot). WPATH ei erottele hoitosuosituksissaan potilaita identiteetin normatiivisuuden mukaan, vaan suositukset koskevat kaikkia transihmisiä sukupuoli-identiteetistä riippumatta sekä kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvia ihmisiä (gender non-conforming).

Taulukko: Yhteenveto WPATHin ja PALKOn hoitosuosituksista aikuisille

ALAIKÄISET

Mielenterveys

WPATH kuvaa alaikäisten psykososiaalisen hoidon tarvoitteita seuraavasti:
1) Ammattilaisten tulisi auttaa perheitä, jotta ne suhtautuisivat hyväksyvämmin ja kannustavammin lapsen tai nuoren sukupuolidysforiaan liittyviin huoliin; 2) Psykoterapian tulisi keskittyä lapsen tai nuoren sukupuolidysforian tuottaman ahdistuksen vähentämiseen ja muiden psykososiaalisten vaikeuksien parantamiseen. Sukupuolenkorjaukseen pyrkivien nuorten psykoterapiassa voidaan keskittyä tukemaan heitä ennen korjausta, sen aikana ja sen jälkeen; 3) Ei tulisi tarjota hoitoa, joka pyrkii muuttamaan henkilön sukupuoli-identiteettiä ja sukupuoli-ilmaisua vastaamaan syntymässä määriteltyä sukupuolta ( tämä on tuloksetonta  ja epäeettistä), 4) Perheenjäseniä tulisi tukea käsittelemään epävarmuutta ja ahdistustaan; 5) Mielenterveysalan ammattilaisten ei pitäisi tyrkyttää lapselle tai nuorelle binääristä sukupuolikäsitystä. Heidän tulisi antaa asiakkailleen runsaasti tilaa tutkia eri mahdollisuuksia sukupuolen ilmaisulle; 6) Asiakkaita ja heidän perheitään tulisi tukea vaikeiden päätösten teossa, esim. sosiaalisen transition ajoituksen suhteen; 7) Terveydenhoidon ammattilaisten pitäisi tukea ja neuvoa asiakkaitaan ja heidän perheitään asioiden hoidossa ja viestinnässä yhteisön jäsenten ja opettajien, koululautakuntien ja tuomioistuinten sekä muiden vastaavien viranomaisten kanssa; 8) ammattilaisten tulisi pyrkiä säilyttämään hoitosuhde sukupuolinormeista kokemukseltaan tai ilmaisultaan erottuvien lasten tai nuorten ja heidän perheidensä kanssa kaikkien sosiaalisten ja fyysisten muutosten läpi. 

PALKO:n mukaan sukupuoli-identiteetin variaatioiden ensivaiheen hoito lapsuus- ja nuoruusvuosina on psykososiaalinen tuki ja tarvittaessa sukupuolisensitiivinen terapia ja mahdollisten samanaikaisten psykiatristen häiriöiden hoito. PALKO ei kuvaa psykososiaalisen hoidon sisältöjä ja tavoitteita.

WPATH asettaa selkeät standardit mielenterveyden ammattilaisille, jotka työskentelevät sukupuoliristiriitaa kokevien alaikäisten kanssa. Nämä ovat pääpiirteittäin vastaavat kuin aikuisten kohdalla, eli maisterin tutkinto tai vastaava kliinisen käyttäytymistieteen alalla, kyky tunnistaa ja diagnosoida muita mielenterveysongelmia ja erottaa ne sukupuolidysforiasta, asiantuntemus kokemukseltaan tai ilmaisultaan epänormatiivisista identiteeteistä ja sukupuolen ilmaisutavoista sekä sukupuolidysforian arvoinnista ja hoidosta sekä jatkuva täydennyskouluttautuminen sukupuolidysforian arvioinnissa ja hoidossa. Näiden vähimmäisedellytysten ohella on suositeltavaa, että ammattilainen kehittää ja ylläpitää kulttuurista kompetenssia helpottaakseen työtään transsukupuolisten, muunsukupuolisten ja sukupuolen kokemukseltaan tai ilmaisultaan sukupuolinormeista erottuvien asiakkaiden parissa. Tämä saattaa sisältää esimerkiksi perehtymistä nykyiseen yhteisöön, oikeuksien

ajamiseen ja yhteiskuntapoliittisiin kysymyksiin, jotka ovat tärkeitä asiakkaille ja heidän perheilleen. Lisäksi henkilöllä on oltava kehityspsykologista osaamista.

PALKO taas kuvaa, että psykososiaalista tukea tulisi olla helposti saatavissa lapsen oman elinympäristön terveydenhuoltojärjestelmässä (koulu- tai opiskeluterveydenhuolto, perusterveydenhuolto) eikä sukupuoliristiriitaan liittyviä tuntemuksia tule tulkita välittömästi erikoissairaanhoidon selvityksiä tai hoitotoimenpiteitä vaativaksi.

Lapsen sosiaalisen transition osalta WPATH painottaa asiaan perehtyneen mielenterveyden ammattilaisen tukea sosiaalisen transition harkinnassa, riskien hahmottamisessa ja vähentämisessä. Suositus kuvaa käytännön tukitoimia lapsuuden sosiaaliseen transitioon. PALKO ei ota kantaa sosiaaliseen transitioon lapsuuden sukupuolidysforian hoitomuotona. Sosiaalisella transitiolla tarkoitetaan sukupuoliroolin muuttamista (esim. pukeutuminen, nimi ja tilat, joita lapsi käyttää). Sosiaalinen transitio on mahdollista ilman fyysisiä korjaushoitoja, ja mahdollistaa palaamisen myös aiempaan sukupuolirooliin, mikäli lapsi myöhemmin toivoo tätä.

Hormoni- ja leikkaushoidot

WPATH painottaa sitä, että kieltäytyminen oikea-aikaisten hoitotoimenpiteiden antamisesta nuorelle saattaa pitkittää sukupuolidysforiaa ja edistää sellaisen ulkonäön kehittymistä, joka voi aiheuttaa kaltoinkohtelua ja leimautumista. Kieltäytyminen puberteetin jarrutushoidon ja/tai feminisoivan tai maskulinisoivan hormonihoidon antamisesta ei ole nuoren hyvinvoinnin kannalta neutraali päätös. 

PALKO korostaa suosituksessaan erityisesti nuorten sukupuolenkorjaushoitojen riskejä, eikä kuvaa sitä, miten nuorten hyvinvointia voidaan edistää tilanteessa, jossa fyysisiin hoitoihin ei voida vielä edetä. WPATH:n suositus huomioi, että puberteettia jarruttavien hormonien varhainen käyttö voi ehkäistä sukupuolidysforian kielteiset sosiaaliset ja emotionaaliset vaikutukset tehokkaammin kuin niiden myöhempi käyttö.

WPATH jakaa alaikäisten hoidot kolmeen luokkaan: kokonaan peruttavissa oleviin hoitoihin (murrosiän viivästyttäminen), osittain peruttavissa oleviin hoitoihin (estrogeeni- ja testosteronihoidot) ja peruuttamattomiin hoitoihin (leikkaushoidot). 

Hormonihoito

Murrosikää viivästyttävät hoidot luetaan kokonaan peruttavissa oleviin hoitoihin. 

WPATH suosittelee seuraavia kriteereitä murrosikää jarruttavan hoidon käyttöön: 1) Nuorella on ollut jo pitkään ja intensiivisesti sukupuolinormeista erottuvaa kokemusta tai ilmaisua tai sukupuolidysforiaa (joko tukahdutettua tai ilmaistua); 2) Sukupuolidysforia on ilmaantunut tai pahentunut puberteetin alettua; 3) Mahdolliset samanaikaisesti esiintyvät psykologiset, lääketieteelliset tai sosiaaliset ongelmat, jotka voivat vaikuttaa hoitoon (esimerkiksi vaarantaa hoidon noudattamisen), on havaittu sellaisiksi, että nuori on riittävän vakaa aloittaakseen hoidon; 4) Nuori on antanut tietoisen suostumuksen ja – erityisesti, jos nuori ei ole vielä saavuttanut lääketieteelliseen suostumukseen tarvittavaa ikää – vanhemmat tai muut huoltajat ovat suostuneet hoitoon ja ovat mukana tukemassa nuorta koko hoitoprosessin ajan.

PALKO suosittelee, että mikäli lapsella ennen puberteetin käynnistymistä todetaan pitkäaikainen kokemus identifioitumisesta vastakkaiseen sukupuoleen ja sukupuoliahdistuksen oirekuva, joka voimistuu puberteetissa, voidaan hänet puberteetin käynnistyttyä ohjata puberteetin jarrutushoidon arvioon alaikäisten sukupuoli-identiteetin tutkimusryhmiin.  Mahdollinen puberteettia jarruttava hoito voidaan aloittaa näiden tutkimusten perusteella tapauskohtaisesti tarkan harkinnan ja asianmukaisten diagnostisten tutkimusten jälkeen, jos siihen on lääketieteelliset indikaatiot, eikä ole vasta-aiheita. 

WPATH suosittelee puberteettia jarruttavan hoidon aloittamista niin, että nuori on kokenut murrosiän ainakin Tannerin 2. vaiheeseen saakka (joillain jo 9-vuotiaana, joillain myöhemmin). PALKO ei kuvaa sitä, missä iässä puberteettia jarruttava hoito käytännössä voi mahdollistua. Tällä hetkellä sukupuoliristiriitaa ei kuitenkaan diagnosoida lastenpsykiatriassa, ja käytännössä sen toteaminen on mahdollista vasta, kun puberteetti on edennyt pitkälle, jolloin jarrutushoidot eivät ole enää tehokkaita. PALKO:n suositus ei ota kantaa siihen, miten tilannetta olisi korjattava, tai edes huomaa ongelman olemassaoloa.

PALKO ei erittele binäärisiä ja ei-binäärisiä identiteettejä alaikäisten suosituksissaan, mutta puhuu ns. vastakkaisesta sukupuolesta, joka viittaa siihen, että hoidot olisi suunnattu binäärisesti identifioituville lapsille ja nuorille.

Estrogeeni-, antiandrogeeni ja testosteronihoitojen osalta WPATH ei kuvaa tiettyä ikää, jolloin hoidot olisi suositeltavaa aloittaa. PALKO pitää 16 vuotta näiden hoitojen alaikärajana.

Kirurgiset hoidot

PALKO ei suosittele kirurgisia hoitoja lainkaan alaikäisille. WPATH suosittelee, ettei kirurgiaa tulisi tehdä ennen kuin potilas on saavuttanut iän, jossa voi laillisesti tehdä itseään koskevia lääketieteellisiä päätöksiä, eikä ennen kuin potilas on elänyt vähintään 12 kk identiteettiään vastaavassa sukupuoliroolissa.

Yhteenveto PALKO:n ja WPATH:n suosituksista alaikäisille

Taulukko: Yhteenveto PALKO:n ja WPATH:n suosituksista alaikäisille

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa, Julkaisut | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa PALKO:n ja WPATH:n hoitosuositusten vertailu

Tiedote: Trasekin työ ihmisoikeuksien puolesta jatkuu

Trasek ry on ihmisoikeus- ja asiantuntijajärjestö, joka on puolustanut sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksia ja yhteiskunnallista asemaa jo yli 30 vuotta. Tätä työtä se on tehnyt pitkäjänteisesti vaikuttamalla yhteiskunnassa muun muassa niillä tasoilla, jotka ovat olleet vastuussa transihmisille annettavista hoidoista. Trasek ry. oli mukana, kun nykyinen translaki laadittiin, ja tällä hetkellä toimimme ahkerasti Translain ihmisoikeusperustaisen uudistamisen hyväksi, joka on yksi vuoden 2020–21 prioriteeteistamme. Järjestön toiminta on täysin vapaaehtoista, eikä järjestöllä ole palkattua työntekijää tai omaa toimistotilaa. Toiminta perustuu muun muassa lahjoituksiin ja avustuksiin.

Trasekin hallituksen entisen puheenjohtajan sekä usean hallituslaisen eroilmoitukset Twitterissä ovat luonnollisesti herättäneet huolta transyhteisössä ja liittolaisissa, ja sosiaalisessa mediassa on pohdittu, onko Trasekin linja ihmisoikeustyöhön muuttunut. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, sillä Trasekin linjaus ihmisoikeustyön ja siihen liittyvän aktivismin suhteen ei ole muuttunut missään Trasekin hallituksen kokouksessa tehdyssä päätöksessä. Sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia tulee yhä puolustaa, ja tätä työtä järjestömme tekee uutterasti monella eri tavalla.

Taustalla tapahtuva vaikuttamistyö näyttäytyy arjessa ajoittain hitaana; koko transyhteisöä ja transihmisten läheisiä edesauttavat lainsäädännölliset muutokset eivät tapahdu hetkessä. Toimintaamme kuuluu muun muassa neuvonta, tiedon tuottaminen, kouluttaminen, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö, terveydenhuollon asiakkaiden oikeusturvan valvominen sekä sanansaattajana toimiminen yhteisön jäsenten, terveydenhuollon asiakkaiden ja ammattilaisten välillä. Tekemämme asiantuntijatyö tapahtuu usein taustalla, ilman laajaa sosiaalisen median näkyvyyttä. Suuri osa niistä ihmisistä, joihin työmme vaikuttaa eniten suoraan tai epäsuorasti, ei esiinny julkisuudessa tai sosiaalisessa mediassa. He ovat esimerkiksi terveydenhuollon asiakkaita, koululaisia, transihmisten läheisiä tai ihmisiä, joiden oikeusturvaa on loukattu työpaikalla.

Koronakevät on ollut raskas ja rajoitukset pakottivat myös Trasekin etätyöskentelyyn. Valitettavasti tämän vuoden hallitus ei ehtinyt tavata kertaakaan kasvotusten ennen juhannuksena tapahtunutta muutaman jäsenen eroamista. Nyt kun rajoituksia on alettu purkaa, on myös Trasek aloittanut paluun arkeen. Trasekin arki on sitä, millaista jäsenet siitä tekevät. Toivottavasti tänä kesänä vielä ehdimme järjestää perinteisen ja paljon toivotun Trasekin piknikin!

Suoran toiminnan ruohonjuuritason aktivismille ja sosiaalisen median some-aktivismille on varmasti tarvetta, ja vastikään perustetulla Trans ry:llä on tilaa toimia myös ihmisoikeuskentällä; Trasek toivottaakin tuoreen järjestön lämpimästi tervetulleeksi tasa-arvotyön pariin. Päättäjiin sekä hoitotahoihin vaikuttava, lainsäädännön tasolla tapahtuva monen kymmenen vuoden asiantuntijatyö ja Trasek ry:n harjoittama monipuolinen vaikuttamistyö ei ole ristiriidassa rauhanomaisen aktivismin kanssa. Aktivismin tapoja on monenlaisia, ja sitä tehdään yhteiskunnan monilla eri tasoilla, kukin omien kykyjensä, resurssiensa ja tärkeysjärjestyksensä mukaan. Aktivismille ei siksi ole olemassa yhtä määritelmää, jonka jokin yksittäinen järjestö voi sanella. Trasek ry:ssä tehdään siis edelleen monenlaista vaikuttamistyötä – eli aktivismia – ja järjestö sitoutuu toiminnassaan aina väkivallattomaan toimintaan ja turvallisemman tilan periaatteisiin.

Trasek ry toivoo tulevaisuudessa lisää järjestörajat ylittävää dialogia, jossa tavoitteena on turvata transihmisten itsemääräämisoikeus ja yhdenvertaisuus yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Kiitämme jäseniämme ja yhteistyötahojamme siitä tuesta ja luottamuksesta, josta olemme saaneet nauttia vuosien varrella.

Tallennettu kategorioihin Tiedotteet, Uutiset | Kommentit pois päältä artikkelissa Tiedote: Trasekin työ ihmisoikeuksien puolesta jatkuu

Sosiaali- ja terveysministeriön translain valmistelutyöryhmän selvitys

Trasek ry:n tiedote

21.2.2020

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee asetti 16.4.2019 antamallaan päätöksellä translainsäädännön uudistamisen valmistelutyöryhmän toimikaudelle 1.5.2019 – 31.1.2020. Valmistelutyöryhmä julkaisi 31.1.2020 raportin Vaihtoehtoiset sääntelymallit sukupuolivähemmistön oikeudellisen aseman järjestämiseksi. Trasek ry oli valmistelutyöryhmän kuultavana muiden ihmisoikeusjärjestöjen kanssa syksyllä 2019. Kiitämme erityisesti valmistelutyöryhmää osallistavasta ja läpinäkyvästä työskentelystä. 

Trasek ry kiittää valmistelutyöryhmää mahdollisuudesta tulla kuulluksi translain valmistelussa sekä mahdollisuudesta lausua valmistelutyöryhmän raportista ennen sen julkistamista. Kannatamme sellaista sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen kohdalla laajaa mallia, joka perustuu henkilön omaan ilmoitukseen (vaihtoehto B: Ilmoitusmenettely). Tässä mallissa itsemäärittelyoikeus toteutuisi ja se vastaisi hallitusohjelmassa kirjattuja tavoitteita parhaiten.

Trasek ry toteaa, että suppea malli ei vastaa sukupuolivähemmistöjen ihmis- ja perusoikeuksia ajavien järjestöjen näkemystä translain kokonaisuudistuksesta. Samoin toisen, vaihtoehtoisen, laajan mallin harkinta-aika (vaihtoehto A: harkinta-aika) loukkaisi sukupuoltaan korjaavien ihmisten oikeuksia edellyttämällä pitkää harkinta-aikaa sukupuolen juridisen vahvistamisen osalta. 

Esitämme, että sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen tulisi koskea myös alle 18-vuotiaita. Valmistelutyöryhmän raportissa alaikäisten oikeudet on huomioitu suhteellisen hyvin, mutta Trasek ry esittää huolensa alaikäisten oikeuksien kohdalla. Tämän lisäksi sukupuolen oikeudellista vahvistamista ei tulisi kirjata kohdistuvaksi vastakkaiseen sukupuoleen vaan kirjauksessa tulisi ottaa huomioon sukupuolen moninaisuus. Muunsukupuolisten henkilöiden oikeudet tulla tunnustetuksi lainsäädännöllisesti tulisi asettaa tavoitteeksi myös translakia ja sen liitännäislakeja uudistettaessa. Onkin hyvä, että muistio huomioi muunsukupuolisten haasteellisen oikeudellisen tilanteen. Kolmannen juridisen sukupuolivaihtoehdon eteen tulisi myös Trasekin mukaan käynnistää oma lainvalmisteluprosessinsa. 

Trasek ry kiittää raportissa esiin nostettua huolta intersukupuolisten lasten tarpeettomista ja potilaiden itsemääräämisoikeutta loukkaavista kosmeettisista ja sukupuoliominaisuuksia muokkaavista lääketieteellisistä toimenpiteistä. Huomautamme kuitenkin, että vaikka vanhemmuuteen liittyvää sääntelytarvetta on muistiossa pohdittu, sukupuolineutraalit vanhemmuusmerkinnät on kirjattu “sateenkaarijärjestöjen toivomuksena”, ei työryhmän esittämänä sääntelyvaihtoehtona. Trasekin kanta on, että valmisteilla olevassa vanhemmuuslaissa tulee huomioida sukupuolisensitiivisyys sukupuolineutraaleilla vanhemmuusmerkinnöillä, jotta lainsäädäntö olisi kaikille yhdenvertainen ja tasa-arvoinen, sukupuolesta riippumatta. 

Trasek odottaa jännityksellä, että perhe- ja peruspalveluministeri Kiuru asettaa työryhmän, joka valmistelee hallituksen esitystä sekä toivottaa menestystä translain uudistamiseen ihmisoikeuksia kunnioittavaksi. 

Trasek ry

Turussa 21. helmikuuta 2020

Valtioneuvoston kanslian hankeikkuna/Translain uudistamisen valmistelutyöryhmä

Vaihtoehtoiset sääntelymallit sukupuolivähemmistöjen oikeudellisen aseman vahvistamiseksi -raportti

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Kommentit pois päältä artikkelissa Sosiaali- ja terveysministeriön translain valmistelutyöryhmän selvitys

Trasek ry:n kannanotto Ylen MOT-ohjelmaan 9.12.2019

Trasek ry pitää positiivisena asiana, että detransitioitumisesta sekä (trans)nuorten tarpeista syntyy yhä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Setan hallituksen puheenjohtaja Sakris Kupila totesi MOT:n dokumentissa osuvasti, että detranstioituminen on osa sukupuolen moninaisuutta ja siten siitä keskusteleminen on tärkeää. 

On tärkeää kiinnittää huomioita nuorten mielenterveysongelmiin ja kysyä, miten heitä voi parhaiten tukea. Samalla tavalla on olennaista kysyä, miten vanhempia tuetaan ja miten heille annetaan tutkimukseen perustuvaa tietoa niin lasten ja nuorten mielenterveysongelmista kuin myös sukupuolen moninaisuudesta. Läheisten aikuisten tuki on tärkeää kaikille nuorille. Transnuorille omaksi kokemassaan sukupuolessa eläminen arjessa, sekä läheisten aikuisten tuki tässä sosiaalisessa transitiossa, parantaa näiden nuorten hyvinvointia merkittävästi. Tuoreen Kouluterveystietokyselyn mukaan yksi neljästä sateenkaarinuoresta kokee fyysistä väkivaltaa kotona. Meitä Trasekissa ilahduttaa suuresti nähdä, miten MOT-dokumentissa esiintyvän Mesin kohdalla läsnäolevat aikuiset ovat hänen arjessaan mukana ja tukevat häntä. 

Ohjelmassa valitettavasti sekoittuvat useassa kohdassa kaksi eri asiaa: nuorten mielenterveysongelmat ja sukupuoliristiriita. Toimittaja tekee perustelemattomia johtopäätöksiä näiden yhteydestä. Toisen haastateltavan, Nitan, kohdalla korostuvat mielenterveysongelmien aiheuttamat haasteet. Keskeinen ongelma ovatkin Suomen riittämättömät mielenterveyspalvelut ja pitkät jonotusajat hoidon piiriin. Transsukupuolisuuden lisääntynyt esiintyvyys ei suoraan linkity mielenterveysongelmiin vaikka hoitamattomana sukupuoliristiriita voi oirehtia myös mielenterveydellisinä ongelmina. Vaikka mielenterveydestä on olennaista puhua osana keskustelua sukupuolesta tulee keskustelussa olla tarkka siinä miten nämä asiat liitetään toisiinsa. 

Keskeistä ohjelmassa olisi ollut tehdä selkeä erottelu terveydenhuollon ja järjestökentältä tulevan tuen välillä. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus (ent. TTP) tarjoaa sosiaalista tukea ja siten käynnit siellä eivät linkity mitenkään lääketieteelliseen transprosessiin. Valitettavasti MOT:n dokumentissa tätä eroa ei tehdä riittävän selväksi. Samaten jää epämääräiseksi miten alaikäisen sukupuolenkorjausprosessiin hakeutuneen henkilön hoitopolku etenee. Alaikäisille ei tarjota leikkaushoitoja Suomessa. Trasekin tietojen mukaan hormonihoitoa ei juurikaan käytetä alaikäisten hoidossa. Hormoniblokkerihoidot, joista puhutaan translakiuudistukseen liittyvässä keskustelussa, sen sijaan mahdollistaisivat nuorille lisäaikaa pohtia rauhassa mahdollisia tulevia korjaushoitoja. Kuitenkin hormoniblokkerihoitojen saaminen, sekä Trasekin että translasten ja -nuorten vanhemmilta saatujen tietojen mukaan, on hyvin harvinaista. 

Ohjelmassa esitetään, että “netissä” ja “nettipalstoilla” vieraileva nuori voi joutua  transyhteisön painostamaksi tai ajautua sen vaikutuksesta itselleen vahingolliseen käytökseen. Saman väitteen voi käytännössä esittää mistä tahansa nuoriin liittyvästä asiasta. Internetin käyttöä on pidetty sen alkuajoista asti altistavana tekijänä ongelmakäytökseen. Tässäkin keskustelussa korostuu luotettavien aikuisten sekä asiallisen tiedon rooli. Nuorelle on tarjottava sekä läheisten aikuisten että asiantuntijoiden tukea ja mahdollisuus puhua turvallisessa ympäristössä aiheesta, joka hämmentää tai ahdistaa.

Ohjelmassa esitetään useita peräkkäisiä puheenvuoroja siitä, kuinka nimenomaan vertaisryhmä olisi aiheuttanut ahdistuksen ja saanut yksinään aikaan halun korjata sukupuolta. Transaktivistien haastattelu olisi saattanut antaa monipuolisemman kuvan siitä, miten itsenäisesti järjestäytyvät vertaisryhmät toimivat silloin, kun vertaistuen piiriin hakeutuu uusi henkilö, joka kokee sukupuoli-identiteettiin liittyvää hämmennystä, ahdistusta tai ristiriitaa. Lähtökohtaisesti vertaistuen piirissä kuunnellaan ihmisen omaa kokemusta ja annetaan hänelle tilaa pohtia omaa sukupuoltaan rauhassa. 

Ohjelmassa esiintyneiden huoltajien huoli siitä, että sukupuoliristiriita syntyy tyhjästä hyvin äkillisesti (ns. Rapid Onset Gender Dysphoria eli ROGD) on ensinnä ongelmallinen siksi, että se ei suinkaan aina vastaa transsukupuolisen omaa kokemusta. Toiseksi, se pohjautuu yhteen, myöhemmässä tieteellisessä tarkastelussa kumottuun, tutkimukseen, jonka tutkimusasetelma ei täyttänyt hyvän tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Ohjelman tekijöiden vastuulla olisi ollut tehdä taustatyö huolellisesti. 

MOT-dokumentti tuottaa harhakuvan siitä, että kyseessä olisi yleinen ilmiö jossa sukupuoliristiriidan kokemus syntyy tyhjästä. Ohjelmassa esitetään myös, että vain vanhemmat kykenevät arvioimaan nuoren sukupuoliristiriidan kokemuksen äkillisyyden. Tästä oletuksesta käsin toimiessa lähestytään niin Lapsen oikeuksien kuin lain rikkomista. Tässä kehystyksessä maalataan kohtuuttomia uhkakuvia siitä, että lapsi voidaan huostaanottaa hoitojen takaamiseksi. Dokumentissa haastateltua huostaanotettua nuorta tai lastensuojeluviranomaisia ei kuitenkaan esimerkiksi kuultu ollenkaan. 

Trasek kannustaa myös jatkossa sisällyttämään esimerkiksi muunsukupuoliset sekä  transtytöt ja -naiset keskusteluun. Muutoin aiheeksi rajautuu syntymässä tytöiksi määriteltyjen kehonkuva, eikä niinkään transsukupuolisuus, transnuoret tai detransitioituminen. Lisäksi pidämme kummallisena, ettei ohjelmassa huomioitu yhtään henkilöä jonka elämänlaatu olisi parantunut korjausprosessin myötä. Sekä maailmalla että Suomessa on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että useimmiten korjausprosessi parantaa elämänlaatua. 

Trasek haluaa kiinnittää huomion siihen, miten ohjelman kehystys tuottaa hyvin yksipuolisen ja sensaationhakuisen kuvan transnuorten hoidoista ja aiheuttaa näin sekä transvihaa että psyykkistä kuormitusta jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevalle vähemmistölle. Ohjelmassa sekoitetaan lääketieteellinen transitio ja sosiaalinen transitio. Siinä yhdistetään myös useamman kerran nuorille ja aikuisille tarjottavat hoidot ja jätetään kokonaan selventämättä, miten nuorten ja aikuisten hoitopolut eroavat toisistaan. 

Ohjelmassa mainitaan myös, että detransitioita on enemmän kuin aikaisemmin. Toimittaja jättää mainitsematta sen, että transitioiden määrän kasvaessa myös detransitioiden määrä kasvaa. Trasekin haastatteleman transpoliklinikan työntekijän mukaan detransitioiden määrä ei kuitenkaan ole kasvanut suhteellisesti enemmän vaan nimenomaan samassa tahdissa transitioiden kanssa. Tämä viittaa suoraan siihen, että detransitioiden määrä on suhteellisen vakio.

Trasek ry:n näkökulmasta ainakin seuraavia hyvien journalististen tapojen periaatteita ei ole noudatettu:

12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

27. Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. 

Trasek ry:n hallitus 

Lisätietoja tarvittaessa antaa Trasekin puheenjohtajisto, puheenjohtajisto(a)trasek.fi 

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa, Tiedotteet | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Trasek ry:n kannanotto Ylen MOT-ohjelmaan 9.12.2019

Trasek käynnistää #translaki2019-kampanjan translakiuudistuksen puolesta

Kuvassa teksti: Translaki 2019. Tehdään tästä tulevaisuudesta totta.

Trasek ry potkaisee käyntiin kampanjan, joka vaatii translain kokonaisuudistusta!

#translaki2019 on kampanja, jonka tavoitteena on saada translain kunnianhimoinen uudistus kirjatuksi Suomen uuteen hallitusohjelmaan. Uudistuksen myötä keneltäkään suomalaiselta ei enää vaadittaisi lisääntymiskyvyttömyyttä tai raskasta vuosia kestävää lääketieteellistä tutkimusta ehtoina oikean juridisen sukupuolen vahvistamiseksi. Sukupuolen juridinen korjaaminen tulee erottaa lääketieteellisestä ja psykiatrisesta prosessista. Juridisen sukupuolen vahvistamisen tulee Suomessakin perustua vain ihmisen omaan ilmoitukseen.

Kuvassa teksti: ”Mulle uusi translaki merkitsisi vapautta.” #translaki2019

Kampanjaa kanssamme on ollut toteuttamassa pro bonona viestintätoimisto Miltton oy. Kampanjaa tukevat myös mm. Seta ry, Väestöliitto, Amnesty, Sinuiksi tuki- ja neuvontapalvelu, Sateenkaariperheet ry ja Miehet ry.

Haluamme kutsua teistäkin jokaisen näyttämään tukenne, jotta translain uudistuksen jälkeisestä Suomesta tulee oikeasti totta. Näin voit osallistua kampanjaan:

– Voit kertoa sosiaalisen median kanavissa että kannatat translain muuttamista ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi käyttämällä aihetunnistetta #translaki2019.
– Voit vaihtaa profiilikuvaan kampanjan kuvakehyksen hakemalla translaki2019-hakusanalla täältä:https://www.facebook.com/profilepicframes
– Voit taklata yleisiä ennakkoluuloja jakamalla somejakokuvia, jotka on koottu Facebook-sivun kuva-albumiin https://www.facebook.com/pg/Translaki2019/photos/?tab=album&album_id=466943974139766.
– Voit tukea kampanjaa lahjoittamalla Setan meille järjestämään varainkeruuseen. Pienikin lahjoitus auttaa ja käytetään lyhentämättömänä Trasekin työhön: https://www.facebook.com/donate/665185963911428/10156525214449412/

Täällä voitte seurata kampanjan etenemistä:
www.translaki2019.fi
Facebook Translaki 2019
Twitter: @translaki2019
Instagram: @translaki2019

Kampanjan aihetunniste on #translaki2019

Kuvassa teksti: Translain uudistuksen jälkeinen Suomi näyttää tältä. Tehdään tästä tulevaisuudesta yhdessä totta. #translaki2019

Tallennettu kategorioihin Uutiset | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Trasek käynnistää #translaki2019-kampanjan translakiuudistuksen puolesta

Tuore tutkimus: Vain viidennes suomalaisista vastustaa translain uudistusta

Eniten kannatusta translain uudistus saa nuorempien ikäryhmien keskuudessa. Mitä paremmin translain muutostarpeet ymmärretään, sitä todennäköisemmin muutosta kannatetaan. Neljä viidestä asian tuntevista on sitä mieltä, että Suomen tulee uudistaa muista Pohjoismaista jälkeen jäänyt translakinsa, kertoo maaliskuussa toteutettu kyselytutkimus.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, eduskunnan oikeusasiamies, monet kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöt sekä laaja kansanrintama ovat ottaneet kantaa translain uudistuksen puolesta. Lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta on luovuttava, ja sukupuolen juridinen vahvistaminen tulee irrottaa lääketieteellisestä prosessista ja psykiatrisesta arviosta. Translain uudistus on toteutettava osana seuraavaa hallitusohjelmaa, vaatii Trasek ry.

Kuvassa teksti: 42& suomalaisista kannattaa translain uudistusta. Eniten uudistusta kannatetaan: Tampereella (58%), pääkaupunkiseudulla (55%).

Suomen transihmisiä koskeva lainsäädäntö on tällä hetkellä pahasti jäljessä aikaansa ja muita Pohjoismaita. Lain uudistusta seuraavalla hallituskaudella vaatii laaja joukko ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöjä, puolueita ja kansalaisia. Tuore tutkimus myös kertoo, että suomalaiset ovat valmiita translain uudistukseen: vain viidennes kansalaisista vastustaa lain uudistusta.

Sukupuolivähemmistöjen perusoikeuksia ajava Trasek ry teetti tutkimuksen suomalaisten asenteista translain uudistusta kohtaan. Tutkimuksen toteutti tutkimusyhtiö Bilendi Oy viikolla 12. Kyselyn otos 1000 suomalaista vastaa täysi-ikäisiä suomalaisia alueelliselta, ikä- ja sukupuolijakaumaltaan. Tulosten virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä.

Puolet suomalaisista vaatii hedelmättömyysvaatimuksesta luopumista, lain kokonaisuudistuksen kannatus laajinta nuorten keskuudessa

Kuvassa teksti: 4/5 translakia tuntevista on uudistamisen kannalla. 18-34-vuotiaista puolet kannattaa translain uudistamista. 18-24-vuotiaat tuntevat lain parhaiten. 55% 65-75-vuotiaista kannattaa hedelmättömyysvaatimuksesta luopumista.

Yksi lain räikeimpiä ihmisoikeusloukkauksia on vaatimus hedelmättömyystodistuksesta. Puolet suomalaisista on vaatimuksen poiston kannalla ja vain viidesosa vastaan. Kiinnostavasti eniten kannatusta hedelmättömyysvaatimuksen poisto saa vanhimmassa ikäryhmässä: 65-75-vuotiaista 55 prosenttia kannattaa vaatimuksen poistoa. Maantieteellisesti vaatimuksen poistoa kannatetaan eniten Tampereella (58 %) ja pääkaupunkiseudulla (55 %).

Mitä paremmin translain muutostarve ymmärretään, sitä todennäköisemmin lakimuutosta kannatetaan. Neljä viidestä (81 %) asian hyvin tuntevista on sitä mieltä, että Suomen tulee uudistaa translakinsa. Samoin neljä viidestä (82 %) asiaan perehtyneestä on sitä mieltä, että Suomen tulee luopua juridista sukupuoltaan korjaavan hedelmättömyysvaatimuksesta. Kaiken kaikkiaan translain muutostarve tunnetaan parhaiten pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa.

Vastaavanlaisia tutkimustuloksia on saanut aikaisemmin mm. Yhdysvaltalainen UCLA:n The Williams Institute: mitä huonommin transihmisten asioita tunnetaan, sitä konservatiivisemmat ovat asenteet heitä kohtaan.

Eniten kannatusta translain uudistus saa Suomessa nuorempien ikäryhmien joukossa: 18–24-vuotiaista puolet ja 25–34-vuotiaista lähes saman verran kannattaa uudistusta. Uudistus saa kannatusta myös 65–75-vuotiaiden joukossa, joista 45 prosenttia kannattaa uudistusta. 

Äänestyskäyttäytymisen perusteella jaoteltuna translain uudistamista kannattavat vahvimmin vasemmistoliiton (76 %), vihreiden (66 %) ja keskustan (52 %) äänestäjät. Suomalaisista naisista puolet kannattaa translain uudistusta, ja koko kansasta osuus on 42 prosenttia. Lain uudistamista vastustaa yhteensä 21 % suomalaisista. 37 % ei osaa sanoa kantaansa.

Kaiken kaikkiaan 18-24-vuotiaat ovat asian suhteen valveutuneimpia – heidän keskuudessaan pienin osa vastaa translain muutostarpeita koskeviin kysymyksiin “en osaa sanoa”. 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja eduskunnan oikeusasiamies vaativat uudistusta, puolueet sitoutuneet viemään uudistuksen hallitusohjelmaan

Vuonna 2017 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että lisääntymiskyvyttömyyden vaatiminen sukupuolen oikeudellisen korjaamisen ehtona loukkaa ihmisoikeuksia. Nykyisen lain ihmisoikeusloukkauksiin sekä ilmiselviin muutostarpeisiin ovat kiinnittäneet huomiota lukuisat kansalliset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt Mannerheimin Lastensuojeluliitosta Amnesty Internationaliin sekä useat viranomaistahot. Näiden lisäksi eduskunnan oikeusasiamies on antamassaan ratkaisussa painokkaasti kiirehtinyt lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistamista, nykyisen lain nimen muuttamista, täysi-ikäisyyskriteerin uudelleenarviointia sekä sen poistamista sukupuolen oikeudellisessa vahvistamisessa.

Translaista on poistettava vaatimus lääketieteellisestä prosessista ja psykiatrisesta arvioista juridisen sukupuolen korjaamisen ehtona. Juridisen sukupuolen korjaamisen – käytännössä oikean merkinnän saaminen passiin – tulisi perustua ihmisen omalle ilmoitukselle. Sukupuolen juridisen korjaamisen osalta laista tulee poistaa myös vaatimus täysi-ikäisyydestä. 

”Suomen lainsäädäntö on saatettava muiden Pohjoismaiden tasolle”, toteaa Trasek ry:n puheenjohtaja Anna Haapalainen. ”Uusi translaki ei ole keneltäkään pois. Kyse on siitä, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat ja heidän läheisensä on saatettava tasa-arvoisiksi muiden suomalaisten kanssa.”

Puolueista keskusta, kokoomus, SDP, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP ovatsitoutuneet translain uudistukseen.

Tallennettu kategorioihin Tiedotteet, Tutkimukset, Uutiset | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Tuore tutkimus: Vain viidennes suomalaisista vastustaa translain uudistusta

Lista sukupuolineutraaleista etunimistä päivitetty

Lista sukupuolineutraaleista etunimistä on päivitetty. Trasekin aktiivin kokoamassa listassa on nyt 1061 sukupuolineutraalia nimeä, jotka on koottu Väestörekisterikeskuksen tammikuussa julkaisemista tilastoista.

Lista sukupuolineutraaleista nimistä (16098 latausta)
Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Kommentit pois päältä artikkelissa Lista sukupuolineutraaleista etunimistä päivitetty

Muunsukupuolisten hoitolinjauksista

LAUSUNTO 17.8.2018

Trasekin tietoon tuli syksyllä 2017, että Helsingin ns. transpoliklinikalla oli vaikeuksia saada lähetteitä leikkaus- ja hormonihoitoon, jos oli muunsukupuolinen (ts jos oli saanut diagnoosin F64.8). Hoitotaho viittasi tutkimustiedon puutteeseen mitä tulee muunsukupuolisten ihmisten hoitotarpeisiin. Elokuussa 2018 ylilääkäri vaihtui Tampereen transpolilla, jolloin Tampereelle tuli sama linjaus. Näin ollen tällä hetkellä kukaan ainakaan avoimesti muunsukupuolinen (F64.8 -diagnoosilla) ei saa enää uusia lähetteitä hormoni- tai leikkaushoitoon.

Onkin totta, että mitään käypä hoito -ohjetta ei ole olemassa. Kansainväliset tutkimukset ja suositukset, muun muassa Suomeenkin tuloaan tekevä ICD-11 tunnustavat kuitenkin muunsukupuolisuuden ja muunsukupuolisten potilaiden fyysisistä hoidoista kokeman hyödyn. Dysforia on yhtä todellinen riippumatta diagnoosista ja ICD-11:kin puhuu enemmän dysforiasta, kuin sukupuoli-identiteetistä. Yhteisössä on taas pitkään ollut tiedossa, että jokaisen transihmisen kokema kehoristiriita on erilainen ja vaatii omanlaisensa hoidon, diagnoosista tai identiteetistä riippumatta. Tämä ei ole transihmisen patologisointia, vaan yksilölähtöistä, laadukasta ja läpinäkyvää hoitoa. Luonnollisesti niille transihmisille, jotka eivät kaipaa fyysisiä hoitoja näitä ei tule myöskään toteuttaa, diagnoosista riippumatta, transidentiteetin patologisoinnin välttämiseksi.

Nbflag8

Muunsukupuolisuuslippu (kuvan lähde: Gender Wiki)

Kaikilla transsukupuolisilla on samat hoitovaatimukset, identiteetistä riippumatta: hoidon tulee olla yksilöllistä, perustua yksilön tarpeisiin ja hoitopäätösten tulee olla läpinäkyviä ja tapahtua yhteistyössä hoidettavan kanssa. Diagnostiikassa ja hoidossa ei pidä keskittyä siihen, mikä on sukupuoli, vaan siihen, millaisia hoitoja tarvitsee. Halu korjaushoitoihin on nähtävä osana itsemääräämistä ja oman identiteetin vahvistamista, ei psykopatologisena oireena. Lääketieteellinen hoito ei siis tarkoita transihmisen medikalisoimista. Ymmärrämme, että ihmismäärän 17-kertaistuttua transpoleilla resurssipuute aiheuttaa ongelmia, mutta on myös tärkeä huomata, että resurssipuute ei oikeuta kohdentamaan säästötoimia vain tiettyyn potilasryhmään. Sen sijaan Trasek kiittää työstä mitä transpolien henkilökunta on tehnyt omien organisaatioidensa sisällä resurssipulan esilletuomiseksi ja toivomme hartaasti, että tämä työ jatkuu, kunnes tarvittavat resurssit on varmistettu.

Trasek peräänkuuluttaa myös avointa kommunikaatiota linjasta etujärjestöjen ja muiden relevanttien tahojen kanssa. Lisäksi Trasek on keskustellut vastuuministeri Saarikon kanssa ja toivoo, että ministeriö vaikuttaa myös hoitoasetukseen, jotta tasa-arvoinen pääsy hoitoon oireen, eli kehoristiriidan, perusteella identiteetin sijaan varmistettaisiin.

Hallituksen puolesta:
Puheenjohtaja Panda Eriksson
puheenjohtaja(a)trasek.fi tai fb

Lyhyesti vaatimukset:
-Hoidon tulee olla yksilöllistä, perustua yksilön tarpeisiin ja hoitopäätösten tulee olla läpinäkyviä ja tapahtua yhteistyössä hoidettavan kanssa
-Diagnostiikassa ja hoidossa ei pidä keskittyä siihen, mikä on sukupuoli, vaan siihen, millaisia hoitoja potilas/hoidettava tarvitsee.
-Halu korjaushoitoihin on nähtävä osana itsemääräämistä ja oman identiteetin vahvistamista, ei psykopatologisena oireena.
-Resurssien riittävyys varmistettava, jotta potilaat eivät kärsi hallinnollisista syistä (jonoista).
-Avointa kommunikaatiota hoitolinjasta etujärjestöjen ja muiden relevanttien tahojen kanssa

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Kommentit pois päältä artikkelissa Muunsukupuolisten hoitolinjauksista

Linjaukset alaikäisten henkilöiden juridisen sukupuolen vahvistamisesta sekä lääketieteellisistä hoidoista         

Trasek ry:n linjaukset alaikäisten henkilöiden juridisen sukupuolen vahvistamisesta sekä lääketieteellisistä hoidoista

Transihmisten hoitoparadigma on maailmanlaajuisesti muuttunut ja on vielä muuttumassa. Suomessa on viime aikoina vaadittu translain kokonaisuudistusta huomioiden alaikäiset henkilöt: nuoret ja lapset. Muun muassa Maailman lääkäriliitto otti kantaa vuonna 2015 ja esitti, että transihmisten valintoja tulee kunnioittaa sekä että jokaisella on oikeus määrittää oma sukupuolensa. Suomessa myös Ihmisoikeusvaltuuskunta on monien ihmisoikeustoimijoiden tapaan ottanut kantaa lainsäädännön uudistamiseksi ihmisoikeusperusteiseksi. Myös Lapsiasiavaltuutettu on käsitellyt alaikäisen (lapsen tai nuoren) itsemääräämisoikeutta sukupuoleen Pyöreän pöydän keskustelussa vuonna 2017. Lapsella on myös itsemääräämisoikeus hänen asioidessaan terveydenhuollossa.

Juridinen sukupuoli

Trasek ry kannattaa mallia joka on lähellä Norjan lainsäädännön mukaista käytäntöä. 

Trasek suosittelee, että kaikki yli 15-vuotiaat voivat saada sukupuolen juridisesti korjatuksi omalla ilmoituksellaan. Myös alle 15 -vuotiaat voisivat vahvistaa juridinen sukupuolensa huoltajan/huoltajien luvalla ja ratkaisua tehtäessä lasta pitää kuulla hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. 

Mikäli vanhemmilla on haluttomuutta tai kykenemättömyyttä luoda nuorelle turvallista kasvuympäristöä, on oltava mahdollisuus lastensuojelullisille toimenpiteille ja lastensuojelun ammattilaisilla tulisi olla oikeus tehdä hakemus lapsen pyynnöstä, mikäli huoltaja tai huoltajat kieltäytyvät. On huomioitava, että tämä koskee juridista sukupuolenkorjausta, eikä tämä ole sidoksissa lääketieteellisiin hoitoihin. 

Sosiaalinen transitio

Sosiaalisen transitio sukupuoliristiriidan takia tulisi olla mahdollista toteuttaa sitä toivovalle transkokemuksen omaavalle lapselle. Sosiaalisessa transitiossa voi nimi ja juridinen sukupuoli olla muutettu lapsen identiteettiä vastaavaksi, mikäli se lainsäädännöllisesti olisi mahdollista, tai lapsesta muuten käytetään hänen toivomaansa etunimeä. Trasek ry:n kanta on, että lapselle on suotava oikeus olla oma itsensä, ilmaista sukupuoltaan sen mukaan, miten hän sen itse kokee, sekä taattava turvallinen ympäristö, jossa lapsi hyväksytään itsenään ja jossa lapsi voi puhua vapaasti näistä teemoista Tämä tarkoittaa kannustavaa ja avoimesti suhtautuvaa perhettä ja ympäristöä. Joillakin lapsilla sukupuolikokemus saattaa kestää vain melko lyhyen aikaa, mutta monilla kyseessä on aikuisuuteen asti kestävä kokemus, jolloin nuori yleensä toivoo hoitoja puberteetin alettua.

Lääketieteellinen tutkimus

Nuoret pääsevät stm:n asetuksen mukaisiin kahdessa yliopistosairaalassa sijaitseviin tutkimusyksikköihin, jotka tutkivat sukupuoli-identiteettiristiriitaa, vasta aikaisintaan 13-vuotiaina. Tarkoitus on diagnosoida transsukupuolisuus. Nuorten tutkimukset tehdään nuorisopsykiatriassa ja sinne pääsyn alaikäraja on yleensä 14 vuotta.

Trasek ry:n mielestä tämä ikäraja voi olla monessa tapauksessa liian korkea. Transnuorelle kolmeentoista ikävuoteen odottaminen on todella pitkä odotusaika, sillä tuona aikana monet syntymässä määritellylle sukupuolelle tyypilliset piirteet ovat jo saattaneet kehittyä. Olisi perusteltua, että hyvin nuorena vuosia kestänyttä sukupuoliristiriitaa kokenutta lasta olisi tukemassa ja hänen kehitystään seuraamassa taho, jolla olisi tietoa ja ymmärrystä hoitokäytännöistä ja -ajankohdista, jolloin lapsen tutkimuksen alku ei viivästyisi ja mahdollinen hormoniblokkerihoito voitaisi aloittaa yksilöllisesti tarpeen mukaan tutkimusvaiheen aikana tai jälkeen jo ennen nuorisopsykiatriaan pääsyn ikärajoja. 

Lääketieteellinen hoito

Trasek ry:n kanta on, että nuorten hoitoja sukupuoliristiriitaan ei pidä nähdä joko- tai -tilanteena, vaan tulee löytää jokaisen potilaan tarpeiden mukainen yksilöllinen hoitomalli eli nuorella tulee olla lähtökohtaisesti mahdollisuus aloittaa ns. hormoniblokkerihoidot yksilöllisen tarpeen mukaan. Hormoniblokkereilla lykätään puberteetin alkamista ja estetään syntymässä määritellylle sukupuolelle ominaisten piirteiden kehittyminen liian huomattaviksi joka voi aiheuttaa kaltoinkohtelua, syrjintää ja leimautumista. Hormoniblokkerihoidot antavat nuorelle mietintäaikaa ja mahdollistavat aikaa lisäselvitysten tekemiselle, joten tämä on nähtävissä myös nuorta suojaavana toimenpiteenä. 

Nuorten sukupuoliristiriitoja hoitavien tahojen ylilääkärit Kaltiala-Heino, Suomalainen ja nuorisopsykiatrian linjajohtaja Klaus Ranta ovat todenneet (Helsingin Sanomat 14.1.2018) , että transsukupuolisille alaikäisille hormonaaliset hoidot ovat yksilöllisesti arvioituna mahdollisia ja että Suomessa toimitaan kansainvälisten suositusten mukaan, kuten muissakin Euroopan maissa. Kansainvälisillä suosituksilla tarkoitetaan WPATH (World Professional Association for Transgender Health) hoitosuosituksen 7. versiota, jonka mukaan nuori mm. voidaan lähettää puberteettia jarruttaviin hormonihoitoihin sukupuoliristiriidan lievittämiseksi. WPATH:n hoitosuosituksissa on kohta, jossa ilmaistaan yksiselitteisesti, että hormoni- ja operatiiviset hoidot ovat tarpeen joillekin nuorille.

Hormoniblokkerihoitoa varten biologisen murrosiän tulee olla käynnistynyt. Normaalin murrosiän alkamisen vaihteluväli on suuri, 8–13,5-vuotta.  Vastakkaisen hormonihoidon aloittamiseen ikärajana pidetään 16 vuotta. Monella nuorella nykyisin puberteetti saattaa alkaa jo noin 10 vuoden ikäisenä, joten hormoniblokkerihoidon aikaisin mahdollinen aloitusaika on saattanut mennä jo monilla ohi ennen tutkimukseen pääsyä tai tutkimuksien loppua. Joillakin blokkerihoito on aloitettu myöhemmin puberteetissä, kun nuoren käymä tutkimusvaihe on ohi, lähinnä estämään luontaista hormonituotantoa oman hormonitoiminnan jo alettua.

Tutkimusten mukaan (mm. Alanko 2014) transnuorten itsensä vahingoittamisen ja jopa itsemurhayritysten esiintyvyysprosentti on hälyttävän korkea. Hoitamaton sukupuoliristiriita tuottaa kärsimystä ja maksaa yhteiskunnalle moninkertaisesti enemmän kuin ajoissa käynnistetty hoito.

 

Trasek ry:n Julian Honkasalo puhuu huomenna 25.4. Transihmisten oikeuksien ja hyvinvoinnin parantaminen -seminaarissa Pikkuparlamentissa. Tapahtuma streamataan livenä Seta ry:n Youtube-kanavalla. Lisätietoja antaa puheenjohtaja Panda Eriksson, puheenjohtaja(a)trasek.fi

Tallennettu kategorioihin Julkaisut, Kirjoitukset, Tiedotteet | Avainsanoina , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Linjaukset alaikäisten henkilöiden juridisen sukupuolen vahvistamisesta sekä lääketieteellisistä hoidoista         

Kela vaatii selvitystä testosteronivalmistereseptin tarpeellisuudesta perustoimeentulotukea varten

Radikaalia mielenterveyttä -blogissa julkaistiin 13.4.2018 kirjoitus transihmiseltä, jolta Kelaa vaatii selvitystä, sillä hänen testosteronivalmistereseptin tarpeellisuuteen ei sellaisenaan uskota ja näin ollen hänen perustoimeentulohakemuksensa ei mennyt läpi.

”Perustoimeentulotukihakemuksesi tullaan jatkossa hylkäämään testosteronivalmisteiden osalta, ellet esitä sellaista hyvän hoitokäytännön mukaista lääketieteellisesti perusteltua selvitystä, jonka perusteella testosteronivalmisteet ovat sairautesi hoidon kannalta tarpeellisia ja välttämättömiä. Hoidon tarpeellisuuden ja välttämättömyyden selvittämiseksi pyydämme sinua toimittamaan hoitavan lääkärin laatiman lisäselvityksen.”

Vastaava poli viittaa Omakantaan. Omakannasta saa toki erikseen sairauskertomukset, jotka eivät missään nimessä kaikkine yksityiskohtineen kuulu Kelalle, tai diagnoosilistoja ja lähetemerkintöjä, josta diagnoosi ja sen tarpeellisuus käyvät ilmi. Näistä ei kuitenkaan saa Kelan kaipaamaa ”lääketieteellisesti perusteltua selvitystä”, jonka pitäisi tulla suoraan hoitavalta lääkäriltä, eli hormonipolilta/naikkarilta.

On huomautettavaa, että transsukupuolisen hormonihoito on ns. off label -hoitoa, vaikka vakiintunut käytäntö onkin. Tämä tarkoittaa, että hormonivalmisteita ei ensisijaisesti käytetä ”transsukupuolisuuden hoitoon”. Onhan Kela erityiskorvattavuuskin muotoiltu niin, että kyseessä on ”sukurauhasten vajaatoimintaa” – niinkin sen voi ilmaista, jos kyseessä on tilanne, jossa ko. sukurauhasia ei ole ollenkaan.

Asiasta on tuoreita eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuja, jossa käsitellään kilpirauhas- ja ADHD-lääkitystä, mutta samoin sanamuodoin. EOA ratkaisi asian aikaisemmin Kelan tappioksi ja vaati lisäksi selvitystä.

Kyseessä on ihmisen toimeentulo. On pelottavaa, että lääkkeiden tarpeellisuudessa Kela ohittaa lääkäreiden arvion – vaarassa on yksityisyyden lisäksi terveys ja pahimmillaan henki. Kelalla ei ole minkäännäköisiä valtuuksia tehdä lääketieteellisiä päätöksiä.

Trasek on valmis avustamaan parhaansa mukaan esimerkiksi kantelun kirjoittamisessa ja kehotammekin ottamaan yhteyttä osoitteeseen tarvittaessa neuvonta at trasek piste fi.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Kommentit pois päältä artikkelissa Kela vaatii selvitystä testosteronivalmistereseptin tarpeellisuudesta perustoimeentulotukea varten